Mejää ja tottista.

Maanantaina käytiin tosiaan ajamassa läpi kevään ensimmäiset jäljet. Jee. Ulpun jälki oli elämän ensimmäinen. Se oli lyhyehkö suora jälki jossa oli yksi makuu puolen välin tienoilla. Metsä oli kangasmetsää ja välillä oli sellaista kosteaa rahkasammalpohjaa. Ulpu nuuskutteli lähtömakausta, mutta olikin sen jälkeen vähä muissa maailmoissa ja teki pääasiassa kaikkea muuta kuin seurasi jälkeä (söi heinää, kävi tarpeillaan, nuuskutteli ilmaa ja vähän säntäili jonkun muuun hajun perässä). Aika paljon piti osoittaa, että missä se jälki menee, mutta ei se silti kauheasti Ulpua kiinnostanut. Loppumakauksessakin Ulpu seisoi tovin kaadon päällä ennen kuin huomasi saaliinsa (siansaparo) ja tunki sen lähimpään mättääseen jemmaan. Ehkä neiti ei vielä oikein ymmärrä mikä on homman idea. Sinäänsä outoa, kun Ulpu on normaalisti sellainen tarkka nenätyöskentelijä. Katsotaan miten seuraavalla kerralla käy.

Artulle oli tehty sitten vähän pidempi jälki, jossa oli ekalla suoralla sekä kulmassa makaukset. Artulla oli alussa vähän vaikeuksia edetä jäljellä eteenpäin. Arttu näytti lähtömakauksen hyvin nuuskuttelemalla, mutta jäi sitten vähän pyörimään ympyrää. Tiesi tosin ihan selvästi mitä ollaan tekemässä. Liekö todella kuiva kangasmetsä vaikeuttanut jäljestystä. Sitten, kun päästiin etenemään niin jälki meni oikein hyvin seuraavan makauksen kautta aina liki kulmaan asti. Käännös oli aika tiukka joten Arttu meinasi oikaista sen, mutta päästiin lopulta kulmamakaukselle ja siitä mukavasti loppumakaukselle asti. Arttu on kyllä petranut sitten viimesyksystä. Aika paljon kyselee minulta apua, mutta pitää yrittää olla auttamatta sitä mahdollisimman paljon, että oppisi itsenäisempään työskentelyyn. Arttu näyttää etenevän pääasiassa ilmavainulla ja kulkee vähemmän siis nenä maassa. Makaukset kuitenkin nuuskuttaa hienosti. Tästä on varmaan ihan hyvä jatkaa ja jos Arttu vielä palaa jalostuskäyttöön, niin sitten voisi harkita kokeitakin.

Ulpun kanssa ollaan harjoiteltu tottelevaisuutta aina lenkkien yhteydessä. Tällä hetkellä lähinnä paikallaan olemista ja kontaktia. Hienosti Ulpu jaksaa jo istua, eikä juurikaan häiriinny mistään normiäänistä ja kulkijoista. Olen myös kiertänyt Ulpua ympäri ja hyvin se peffa siellä maassa pysyy. Namia olen nyt Ulpulle työntänyt suuhun aina, kun se ottaa minuun lenkillä kontaktia. Hyvin neiti tajuaa, että katsomalla sitä saapi. Ulpun irtipitäminen muutenkin on edistynyt oikein hyvin. Varunarua vielä käytetään ja tottakai irtipitopaikat valitaan huolella. Harvemmin Ulpu enää katoaa hajujen maailmoihin.

Agitreenit ja tehokas tuuraaja

Tänään meillä olikin jännittävä treenikerta. Oikea kouluttaja ei ollut paikalla, mutta ilmestyi supertehokas tuuraaja. Taas tuli kyllä ihan uusia näkökulmia treenaamiseen.

RATA I













Aluksi saimme tutustua rataan itsenäisesti ja sen jälkeen tutustuimme siihen kouluttajan johdolla. Jokunen sai ehdottaa miten jonkun tietyn osan radasta suorittaisi ja kouluttajan kanssa sitten yhdessä pohdittiin mikä voisi olla kannattavin tapa suorittaa kohta ja myös muut vaihtoehdot.

Radan päätimme aloittaa siten, että otan Artun kahden ekan aidan yli luoksekutsuna. Aluksi lähdin itse liian aikaisin kohti kolmatta aitaa joten Arttu meni toisen aidan ohi. Päätimme sitten, että menen oikea kylki kiinni kakkos aidan siipeen, että Arttu ei mene aidan ohi. Ohjasin Artun aidan yli siis oikealla kädellä, tein valssin ja jatkoin ohjausta vasemmalla kädellä aidalle nro 3. Aidat meni loppujen lopuksi aivan hyvin. Vähän oli minulla virheitä vaan alussa.

Kepeille meno alkoi hyvin, mutta heti alussa tuli yksi virhe. Otimme uudestaan ja sitten aidat menikin tori ripeästi ja hyvin loppuun asti. Jee jee! Keppien jälkeen menimme aidalle hieman vasemmalta kaartaen, että Arttu saisi paremmin linjan putken suulle. Putkeen meno menikin ihan hyvin, mutta Arttu jäi putken sisälle touhaamaan jotain aivan omiaan..höh. Otimme putken sitten uudestaan ja putken jälkeen aita meni hyvin. Aidan jälkeen takaaleikkasin itseni aa:n vasemmalle puolelle. Kontaktille Arttu hakeutuu tosi hyvin, mutta ongelmaa on ollut etutassujen maahan saamisen kanssa, kun sitten meinaa pylly tulla aina alas kontaktilta. Tuuraava kouluttaja olikin sitä mieltä, että etutassuja on pienen koiran kanssa ihan turha laittaa maahan. Arttukin on niin pieni, että se mahtuu kokonaan kontaktipinnalle. Kontaktiin osumisen kanssa ei siis todennäköisesti tule ongelmaan, kun vaan etenee rauhassa. Joten nyt meillä on oikeastaan yksi ongelma vähemmän :D. Nyt vahvistetaan sitten pelkkää kontaktia ja unohdetaan tassut. Kontaktilla oloa harjoittelimme sitten silleesti, että palkkasin ei ohjaavalla kädellä ja paijailin ohjaavalla. Lopput radasta menikin sitten oikein mukavasti ja herra ei jäänyt edes putkeen asumaan :)

RATA II













Toinen rata olikin sitten vähän lyhyempi, mutta sitäkin vauhdikkaampi. Otin Artun jälleen luoksekutsuna kahden ensimmöisen aidan yli oikealla kädellä ohjaten kohti putkea. Varmaan kolme ekaa kertaa Arttu juoksi selkäni takaa aa:lle. Meinasi ihan usko loppua. hih! Vaikka viimeisellä kerralla ohjasin Arttua tosi selkeästi vasemmalla kädellä ja koko rintamasuunta kohti putkea, niin silitkin aa vei voitin..äääh. Saatiinhan me silti lopussa homma toimimaan, kun kouluttaja meni aa:n eteen sesomaan. Putkelta kaartaminen aidalle meni melko hyvin ja takaakiertokin onnistui, mutta aidalla nro kuusi Arttu sitten tuli jälleen perässäni aidan ohi vasenta puolta. Vanha tuttavammme aidan ohitus is back! No päästiinhän siitä sitten yli viimeinkin, kun kouluttaja tuli avuksi. Putki meni, mutta hitaasti. Mitä lie hajuja siellä oli edelleenkin.

Yksittäisenä hinkkasimme keinua. Se menee tosi hyvin!

Oli aika säätöä tämä kerta, kun Arttua kiinnosti kauheasti kaikki hajut. Kouluttaja kehotti olemaan tosi jämäkkä, koska Arttu on aika "äijä"

Tästä se taas lähtee. Tosi onnellinen olen keppien takai, kun ne alkaa sujua niin pitkään jatkuneen takkuamisen jälkeen!

Olen nyt ruvennut tekemään silleesti, että otan Ulpun aina mukaan kentälle. Parkkeeraan auton aina siten, että Ulpu voi peräluukusta katsella kentän touhuja. Hienosti se siellä jaksaa odotella. Artun tauon aikana Ulpukin pääsee siteen vähän tokoilemaan mamman kanssa. Ihan mukava siellä opetella Ulpun kanssa juttuja, kun paikalla on pieniä häiriötekijöitä. Hyvin neiti jaksaa keskittyä ja osaa käyttyäytyä myös seurassa.

Kotitottis

Eilen päästiin vähän tokoilemaan ihan koko perjeen voimin. Minä Artun kanssa ja Ukko tokoili sitten Ulpun kanssa.

Artun kanssa harjoiteltiin ihan perusjutuuja, jotta ne ei pääse unohtumaan. Paikallaanoloa, maahanmenoa (Arttu tahtoo kaatua kyljelleen) ja istumista. Melko särmästi Arttu hommia tekee ja lähistöllä liikuskeleva vieras koirakko ei vaikuttanut toimintaan.

Ismo ja Ulpukin tokoili sitten yhdessä. Molemmat (Ismo ja Ulpu siis) on aika alkutiekijöissä. Eiköhän se siitä vähitellen. Ulpulle tavoitteena vielä muutamia perusjuttuja opettaa ihan yleisen hyvinvoinnin ja aktivoinnin vuoksi. Ismon ja Ulpun yhteistyö sujuu mukavasti. Ismo on maltillinen ja Ulpu palvoo Ismoa. Harjoittelivat paikallaanoloa ja istumista. Lopuksi vähän temppuilua. Pitää vaan vielä olla tosi skarppina, ettei yksittäinen harjoitus ole Ulpulle liian pitkä. Muuten Ulpu kylästyy ja Lähde hinaamaan oma-aloitteisesti sen namin perään.

Tämän viikon kivat radat

Päivän treenit alkoivat kauhean lumipyryn merkeissä. Huh!

Toisten 1 luokan treenien radat olivat periaatteessa aika samalaisia, mutta suoritettiin eri järjestyksessä. Putkia oli vähän siellä ja täällä. Radat olivat sen vuoksi aika kinkkisiä. Ihanat putket houkuttelivat pikkuystäviä luokseen :D , mutta Arttu ei mennyt halpaan..kerrankin jee.

Ryhmässämme on hyvää se, että saamme mukavasti aikaa tutustua rataan

RATA I













Artun aiemmista renkaan ohihyppäämiongelmista johtuen päätin aloittaa radan renkaan läpi luoksekutsuna (jotta rengas-käsky vahvistuisi oikeanlaisen suorituksen myötä). Ekan esteen jälkeen Arttu juoksi tiukasti oikealle parakin seinustalla olevalle pussille. Eka kerta kun teki silleesti. Hassu!. Uusi yritys. Renkaan jälkeen odotin Arttua aitojen välissä ja ohjasin Artun oikealla kädellä aidan yli. Vaihdoin kättä ja vasemmalla kävellä sylikäännön kautta kolmannelle aidalle. Tätä kohtaa jäimme jankkaamaan, koska Arttu halusi tehdä sylikäännön vastapäivään (johtui ehkä hyöri tempustamme jossa Arttu pyörähtää juuri vastapäivään). Radan jälkeen lupasimme harjoitella sylikääntöä myötäpäivään uutta vuoroamme odotellessa. Seuraavaksi rata jatkui siis aidan yli keinulle. Koska Arttu irtoaa keinulle paremmin kuin aidoille, niin päätin tehdä takaaleikkauksen jo ennen keinua enkä vasta sen jälkeen. Keinu menee aivan mukavasti kunhan vaan muistaa himmailla herran vauhtia. Jälleen palkkasin kontaktilla oikean suorituksen. Seuraavaksi ohjasin Arttua siis esteiden vasempaa puolta pitkin putkeen ja itse siirryin odotamaan putken ulostulon oikealle puolelle josta Arttu oli helppo ohjata vasemmalla kädellä seuraavaan putkeen ja siitä suoraan viimeiselle aidalle.

Rata oli melko helppo. Aitojen ohittamisia tulee vielä joskus (kuten tänään kerran keinun jälkeen), mutta nykyään ei niin paljon kuin ennen. Aitojen alitusta ei ole enää toviin nähty, vaikka rimoissa on korkeuttaa kuitenkin aika paljon.

RATA II














Tämä rata oli sitten se putkikällirata. Rata aloitettiin siitä mihin edellinen oli lopetettu. Aluksi pysin Artun istumaan vinosti aidan taakse ja menin itse odottamaan aidan taaksen hivenen putkia kohti. Otin Artun aidan yli luokskutsuna kasvot Arttua kohti ja ohjasin sen edestäni vasemmalla käellä putkeen. Sitten lähdin jo itse aitaa (3) kohti ja ohjasin Artun oikealla kädellä aidan yli. Aidan ja keppien välissä tein valssi ja sen myötä sain itseni keppien oikealle puolelle, koska meillä ei vielä keppien suorittaminen väärältä puolelta onnistu, niin piti vähän tehdä ns. kisoja ajatellen epäkäytännöllisiä kikkailuja, mutta tulipaha harjoiteltu vaikeita juttuja. Täyspitkät kepit menivät ihan ensimmäisen kerran täydellisesti radan yhteydesä. Hurraa hurraa Arppuri!! Nopeuttakin Alkaa tulla ihan kivasti ja Arttu tekee keppejä koko aikaa minua tuijottamatta. Keppien jälkeen palkkasin ja tein valssin ns. Artun edestä, että sain jälleen vaihdettua ohjauspuolta. Puolenvaihdon myötä minun oli helpompi ohjata Arttu tiukasti aidalle ja keinulle. Keinulla harjoiteltiin jälleen kontaktille asettumista ja odottamista. Keinun jälkeinen osio oli jännittänä. Ohjasin Artun aluksi oikealla kädellä aidalle. Jäin itse selkä putkeen päin ja ohjasin artun vasemmalla suuntautuvan sivuttaisliikkeen myötä edestäni putkeen (8) vasemmalla kädellä. Kun sain Artun putkeen (toisella yrittämällä, kun Herra tuli takaisin), niin siirryin putken ulostulon ja viimeiden aidan väliin ja ohjasin Artun aidan yli.

Tällä radalla oli tosiaan yllättävää, että Arttu ei mennyt vääriin putkiin tai väärästä päistä, vaikka tilaisuuksia periaatteessa oli tarjolla. Kehitystä siis taitaa olla tapahtunut tällä saralla molemmilla.

Kepeille saatiin neuvoksi enemmän käskyttämistä tavallaan hyvän rytmin löytämiseksi.

Minunkin ohjaavakäsi taitaa vähitellen pysyä menossa mukana, kun tuntuu epämääräiset ohjaukset ja sen myötä virheet jäävän vähemmälle. Valssit ja ratojen muistamiset alkaa minulta sujua vähitellen ilman stressiä ja kauheta tohotussäätöä. Joskus nhuutelen vielä väriä käskyjä, mutta yleensä ohjaus pelastaa nämä tilanteet..törppö

Artun kanssa on kyllä kiva treenata, kun se on innostunut asiasta ja terhakkaana tekee hommia.

Paluu agikentille

1 LUOKAN TREENIT

Ensimmäiset treenit alkoi ihan mukavasti. Kerittiin tehdä vaan yksi rata, mutta saatiin kuitenkin treenata lisäksi yksittäisiä esteitä.

Ryhmässämme on paljon kivoja koiria. Medejä on vain kaksi ja minejä ei ollenkaan. Uroksiakin on useampia, mutta ovat aika leppoisia joten Artun huomio ei kiinnity heihin juurikaan tai sitten Arttu on oppinut toimimaan paremmin muiden urosten läheisyydessä (taannoin provosoivat urokset on ärsyttänyt herraa). Arttu on tosi tarkkana poikana jälleen ja tekee hommia tosi hienosti vaikka joskus vähän tohottaakin. Kuuntelee tosi hyvin!! Tauko teki varmaan ihan hyvää. Päätinkin että en enää osallistu Halilan treeneihin ollenkaan. Paikka on niin kökkö ja saa Arttu lomailla sen aikaa.

Kouluttaja on tosi kiva ja tekee tosi erilaisia ratoja mitä olemme aikaisemmin tehnyt. Toisaalta helppoja, mutta toisaalta tosi haastavia.

Rata suoritettiin kokonaisuudessaan vai kerran, mutta loppupäätä hinkattiin sitten vielä hetken aikaa. Radan alkuosan ohjasin Artun esteille koko ajan pysyen itse esteiden vasemmalla puolella eli aidalla nro 4 tein ns. uukkarin. Puomin loppukontaktilla palkkasin. Aidat ja siitä putkeen ohjasin edelleenkin esteiden vasenta puolta kulkien. Aluksi koetimme suorittaa kepit niin, että minä menen keppien vasenta puolta, mutta se on Artulle vielä liian vaikeaa joten päätimme suorittaa loppupään sillä tavalla, että kun olen ohjannut Artun putkeen, niin juoksin odottamaan sitä keppien oikealle puolelle. Kepit alkaa mennä Artulta jo paremmin. Kiitos lomalla tapahtuneen suksisauvaharjoittelun. Loppu radasta meni hyvin. Vähitellen Arttu irtoaa paremmin aidoille eikä tule aidan ohittamista minun perässä.

Artulle otetaan myös agilityyn käyttöön ”mene, mene!” -käsky jotta tietää, että saa painaa eteenpäin sydämensä kyllyydestä. Tätä käskyä ollaan käytetty pyöräilyssä ja hiihdossa aiemmin.

Vanha kuollut vinkulelu Ismon tennissukassa on edelleenkin paras palkka Artun mielestä. Sitä on ihana repiä.

Kontakteilla harjoitellaan ehdotonta etutassut maassa olemista.

Yksittäisinä harjoiteltiin keinua, keppejä ja aitoja. Kaikki menee aivan hyvin. Keinun alastulolla odotutan Arttua hieman ettei mene rynnimiseksi. Kontaktilta meinaa peffa joskus tippua, mutta nykyään jaksaa ollapaikallaan paremmin vaikka minä menenkin kauemmaksi.

Ulpukin pääsi kokeilemaan aitoja. Kyllä sekin osaa hypätä :D

Jonnan kanssa pidettiin viikonloppuna vielä omat treenit Lohikosken kaukalossa. Luvassa oli aitoja, putkea ja keppejä. Kaikki meni ihan ok. Artun kanssa hinkattiin kahden aidan ja putken erilaisia yhdistelmiä. Ulpun mielestä putki oli aika jännittävä ja sieltä piti pakittaa pois