Pohdintoja viime torstain agiharkoista. Meitä oli paikalla jälleen vain kaksi koirakkoa joten aikaa oli yllin kyllin, mutta Artun mielestä kaverilla oli alkamassa juoksut joten oli aika taitolaji saada Artun huomio maasta itseensä. Namia kun antoi, niin ne syljettiin pitkin kenttää yms.
Yksittäisinä esteinä meillä oli AA ja sen alla uun muodossa oleva putki. Tarkoituksena oli harjoitella sekä putkeen, että AA:lle ohjausta kaikilla mahdollisilla tavoilla mitä mieleen tuli. Meillä tämä harjoitus meni totaalisesti reisille hajujen vuoksi. Yhden onnistuneen suorituksen jälkeen sitten lopetimmekin koko säätämisen :).
Pitkällä radalla sitten harjoittelimme sylikääntöä. Sitä meille ei ole koskaan aiemmin tullutkaan vastaan, mutta oli ihan helppo juttu. Rataa pidensimme vähitellen ja lopussa rata koostui pisimmillään neljästä aidasta, keinusta, aidasta, pussista, neljästä aidasta, putkesta ja aidasta. Aika hyvin meni kokonaisuudessaan ja minäkään en ollut ihan totaalisen sekaisin koko aikaa. Kerran Arttu vetäisi keinulle todella vauhdilla, mutta ei ollut tästä moksiskaan. Muissa suorituksissa jaksoi tosi hienosti himmailla vauhtiaan ja hakeutui kontaktipinnalle etutassut maassa. Kerran minä kämmäsin putkelle mennessä ja kiljuin ilmoille kaikki P:llä alkavat käskyt. Ups. Arttu tästä säädöstä huolimatta hoiti homman kunnialla loppuun. Taisi osua ohjaus kohdalleen.
Päivän valssit meni oikein hyvin..kerrankin.
Onneksi on tullut paljon myös sellaisia ratoja joissa minäkin pääsen juoksemaan ihan kunnolla. Kehittyy sitten samalla sekin puoli ja pitkistä radoista saa tuntumaan sitten myös sinne tulevaiduuteen jos suihkin vaan mölliryhmään pääsemme :)
tiistai 29. tammikuuta 2008
maanantai 21. tammikuuta 2008
Maahan menoa ja pakittamista jälleen
Tänään sitten oltiin toisen kerran tokoilemassa. Alussa olimme taas kaikki koirakot rivissä ja otettiin viimeviikkoiseen tapaan jälleen tämä lähestymisharjoitus jossa koiran tulee katsoa ohjaajaa lähestyvästä vieraasta huolimatta. Arttu oli jälleen hienosti katsekontaktissa minuun ja vilkaisi vain kerran nopeasti kouluttajaa. Samaten silloin, kun kouluttaja varovasti kosketti Arttua. Hienosti meni.
Maahan menoa ja maassa makaamista harjoittelimme jälleen kahdessa ryhmässä. Aluksi menimme riviin ykköset ja kakkoset vastapäätä toisiaan. Aluksi harjoittelimme jälleen maahanmenoa kukin kohdillamme noin minuutin verran. Seuraavaksi otimme kaksi minuutin pätkää jossa etenimme vähitellen toista ryhmää vastaan. Me etenimme periaatteella: Askel, maahan, peruasento, askel, maahan, peruasento.. Oli ihan hauskaa vaihtelua ja Arttu jaksoi keskittyä eikä tarttenut kauaa maata kerrallaan lumihangessa.
Seuraavaksi ryhmissä jokainen koirakko sai tehdä vuorollaan kolme minuutin mittaista pätkää koirakon tason mukaisia maahanmenoharjoituksia. Muut ottivat aikaa, laskivat kertoja ja tarkkailivat virheitä.
Ensimmäisen pätkän aikana harjoittelimme ihan vain perusasennosta maahanmonoa ja taas takaisin peruasentoon. Hienosti meni muuten, mutta välillä Arttu ei oiken halunnut nousta takaisin perusasentoon. Johtu ehkä siitä, että en istuessa palkannut joka kerta. Tätä pitää muistaa vahvistaa.
Toisen pätkän harjoittelimme samaan tyyliin, mutta lisäsimme hieman nopeutta, että saamme useampia suorituksia aikaan. Mukavasti sujui.
Kolmannella yrittämällä keskityimme sitten keston lisäämiseen noin kahdeksaan laskien ja sitten vapautin vasta.
Paikalla oli tosi paljon hajuja ja niitä Arttu vähän innostui kyttäämään. Huomiota sai herätellä, kun mies unohtui nuuskuttelemaan lunta.
Kaikki jotka osaavat mennä perusasennosta maahan saivat läksyksi harjoitella makaamisen kestoa.
Illalla vielä harjoittelimme kotona pakittamista. Viikolla asia ei oikeastaan edistynit, kun emäntä taisi olla laiska ;). Nyt sitten kuin taikaiskusta Arttu rupesi luopumaan enemmän ja ottamaan vähitellen pikkuisen pakkia. Nopeasti tuli jo pirteitä peruutuspomppuja pakki-sanan kuulemisesta. Jee.
Ulpulla myös siirryttiin luopumalla opettamiseen. Edellinen ei tuottanut tulosta. Vähitellen. Ulpu on vähän hitaampi näissä jutuissa.
Maahan menoa ja maassa makaamista harjoittelimme jälleen kahdessa ryhmässä. Aluksi menimme riviin ykköset ja kakkoset vastapäätä toisiaan. Aluksi harjoittelimme jälleen maahanmenoa kukin kohdillamme noin minuutin verran. Seuraavaksi otimme kaksi minuutin pätkää jossa etenimme vähitellen toista ryhmää vastaan. Me etenimme periaatteella: Askel, maahan, peruasento, askel, maahan, peruasento.. Oli ihan hauskaa vaihtelua ja Arttu jaksoi keskittyä eikä tarttenut kauaa maata kerrallaan lumihangessa.
Seuraavaksi ryhmissä jokainen koirakko sai tehdä vuorollaan kolme minuutin mittaista pätkää koirakon tason mukaisia maahanmenoharjoituksia. Muut ottivat aikaa, laskivat kertoja ja tarkkailivat virheitä.
Ensimmäisen pätkän aikana harjoittelimme ihan vain perusasennosta maahanmonoa ja taas takaisin peruasentoon. Hienosti meni muuten, mutta välillä Arttu ei oiken halunnut nousta takaisin perusasentoon. Johtu ehkä siitä, että en istuessa palkannut joka kerta. Tätä pitää muistaa vahvistaa.
Toisen pätkän harjoittelimme samaan tyyliin, mutta lisäsimme hieman nopeutta, että saamme useampia suorituksia aikaan. Mukavasti sujui.
Kolmannella yrittämällä keskityimme sitten keston lisäämiseen noin kahdeksaan laskien ja sitten vapautin vasta.
Paikalla oli tosi paljon hajuja ja niitä Arttu vähän innostui kyttäämään. Huomiota sai herätellä, kun mies unohtui nuuskuttelemaan lunta.
Kaikki jotka osaavat mennä perusasennosta maahan saivat läksyksi harjoitella makaamisen kestoa.
Illalla vielä harjoittelimme kotona pakittamista. Viikolla asia ei oikeastaan edistynit, kun emäntä taisi olla laiska ;). Nyt sitten kuin taikaiskusta Arttu rupesi luopumaan enemmän ja ottamaan vähitellen pikkuisen pakkia. Nopeasti tuli jo pirteitä peruutuspomppuja pakki-sanan kuulemisesta. Jee.
Ulpulla myös siirryttiin luopumalla opettamiseen. Edellinen ei tuottanut tulosta. Vähitellen. Ulpu on vähän hitaampi näissä jutuissa.
perjantai 18. tammikuuta 2008
Agilitysäätöä
Päästiin taas ison joulutauon jälkeen takaisin agilitykentälle. Yhden kerran missasimme minun tyhmyyttäni, kun luulin, että vielä on tauko ja toisen kerran töitteni vuoksi.
Harjoituksissa meitä oli jälleen vain kaksi koirakkoa. Oli ihan mukavasti aikaa jauhaa ratoja. Niitä oli kolme erilaista. Radoilla oli rengas, putki, aitoja ja puomi. Näitä sitten mentiin vähän joka suunnasta ja ees ja taas. Noin 7-8 estettä kerrallaan.
Artulla tuottaa ongelmia enää oikeastaan rengas. Ensi kerralla kelmutamme renkaan sivuilla olevat aukot ja harjoittelemme ahkerasti kotona. Puomilla Arttu sai todella paljon kehuja. Menee hienosti ja ehdottomasti täysiä, mutta rupeaa heti alastulolla hidastamaan ja pysähtyy kontaktille. Nyt sitten hiotaan vielä kontakti paikkaa (etutassut maassa), ettei myöhemmin tulisi mahdollisia ongelmia kyseiseen kohtaan. Kerran Arttu odotti palkkaa niin innolla, että tippui puomilta alas..hih. Kouluttajalta saatiin puomikehuja.
Muulla radalla Arttu meni oikein hienosti. Arttu keskittyy ja kuuntelee minua muiden koirien läsnäolosta huolimatta (vaikka ihanaa Alberttia pitikin välillä kyttäillä). Lähinnä kaikki kämmäykset sattuukin sitten minun johdostani. Yksi hankala kohta oli suora putki jonka jälkeen oli aita kaartaen hivenen oikealle. No minä taulapää unohdan aina huutaa aita-käskyn tarpeeksi ajoissa. Joka ikinen kerta...lahopää. ja sen myötä Arttu kiertää aidan minun puoleletani (oikealta). Saimme kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvän suorituksen tähänkin kohtaan..jee. Aidat menee oikein hyvin jos vain ohjaukseni sujuu kunnolla. Enää ei ole ilmennyt aitojen alitusta.
Yhden ihan uudenlaisen "tanssikuvion" opimme myös. Eli Minä lähetän Artun putkeen. Juoksen suoran putken vasenta puolta kohti suoraan edessä olevaa aitaa (oikea käsi ohjaa). Vähän ennen aitaa teen valssin siten, että ohjauskädekseni vaihtuu vasen käsi ja peruutan niin kauan, että aita jää nyt vasemmalle puolelleni. Kun Arttu kerkeää aidan yli, niin lähdemme takaisin tulosuuntaan ja suoraan puomille jota ennen teen takaaleikkauksen, niin että olen jälleen Artun vasemmalla puolella. Myös takaaleikkaus sujui hyvin ainakin tässä tilanteessa. Sekava selostus ;)
Irtoesteinä harjoittelimme keppejä. Ne meni tällä kertaa ihan yllättävän hyvin ja Arttu ei ruvennut niillä liian vilkkaaksi. Joskus kepeillä se on tarjonnut ties mitä liikkeitä, kun en ole tarpeeksi ymmärrettävästi "selittänyt" hänelle mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ainakin minä olin ihan hyvin juossut nuiden harjoitusten jälkeen. Artulle se taisi olla vain pikku spurttailua.
Lopuksi kouluttajamme sanoi, että seuraavaksi mölliryhmään, että saadaan kokemusta pitempiin ratoihin. Sinne on kuulemma turha jäädä tahkoamaan. Heti kuulemma saamme jatkaa kilpailusuuntaan.
Välissä kentällä oli hyvä harjoitella tokoa. Tilanne oli eri kuin kotona ja häiriötekijöitä oli hivenen. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että Artun maatessa minä käyn noin viidentoista askeleen päässä ja palaan takaisin. Hienosti Arttu jaksaa odottaa. Vielä pitää vahvistaa sitä, että Arttu ei nouse ylös heti, kun palaan takaisin sen vierelle. Vapautus tapahtuu siten, että palkkaan Artun siitä, kun se ei ole noussut, sitten vasta pyydän istumaan ja lopuksi vasta vapautan. Myös maahanmenon nopeutta olemme pyrkineet harjoittelemaan. Kunnon Maahanmenosulkeiset meillä.
Harjoituksissa meitä oli jälleen vain kaksi koirakkoa. Oli ihan mukavasti aikaa jauhaa ratoja. Niitä oli kolme erilaista. Radoilla oli rengas, putki, aitoja ja puomi. Näitä sitten mentiin vähän joka suunnasta ja ees ja taas. Noin 7-8 estettä kerrallaan.
Artulla tuottaa ongelmia enää oikeastaan rengas. Ensi kerralla kelmutamme renkaan sivuilla olevat aukot ja harjoittelemme ahkerasti kotona. Puomilla Arttu sai todella paljon kehuja. Menee hienosti ja ehdottomasti täysiä, mutta rupeaa heti alastulolla hidastamaan ja pysähtyy kontaktille. Nyt sitten hiotaan vielä kontakti paikkaa (etutassut maassa), ettei myöhemmin tulisi mahdollisia ongelmia kyseiseen kohtaan. Kerran Arttu odotti palkkaa niin innolla, että tippui puomilta alas..hih. Kouluttajalta saatiin puomikehuja.
Muulla radalla Arttu meni oikein hienosti. Arttu keskittyy ja kuuntelee minua muiden koirien läsnäolosta huolimatta (vaikka ihanaa Alberttia pitikin välillä kyttäillä). Lähinnä kaikki kämmäykset sattuukin sitten minun johdostani. Yksi hankala kohta oli suora putki jonka jälkeen oli aita kaartaen hivenen oikealle. No minä taulapää unohdan aina huutaa aita-käskyn tarpeeksi ajoissa. Joka ikinen kerta...lahopää. ja sen myötä Arttu kiertää aidan minun puoleletani (oikealta). Saimme kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvän suorituksen tähänkin kohtaan..jee. Aidat menee oikein hyvin jos vain ohjaukseni sujuu kunnolla. Enää ei ole ilmennyt aitojen alitusta.
Yhden ihan uudenlaisen "tanssikuvion" opimme myös. Eli Minä lähetän Artun putkeen. Juoksen suoran putken vasenta puolta kohti suoraan edessä olevaa aitaa (oikea käsi ohjaa). Vähän ennen aitaa teen valssin siten, että ohjauskädekseni vaihtuu vasen käsi ja peruutan niin kauan, että aita jää nyt vasemmalle puolelleni. Kun Arttu kerkeää aidan yli, niin lähdemme takaisin tulosuuntaan ja suoraan puomille jota ennen teen takaaleikkauksen, niin että olen jälleen Artun vasemmalla puolella. Myös takaaleikkaus sujui hyvin ainakin tässä tilanteessa. Sekava selostus ;)
Irtoesteinä harjoittelimme keppejä. Ne meni tällä kertaa ihan yllättävän hyvin ja Arttu ei ruvennut niillä liian vilkkaaksi. Joskus kepeillä se on tarjonnut ties mitä liikkeitä, kun en ole tarpeeksi ymmärrettävästi "selittänyt" hänelle mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ainakin minä olin ihan hyvin juossut nuiden harjoitusten jälkeen. Artulle se taisi olla vain pikku spurttailua.
Lopuksi kouluttajamme sanoi, että seuraavaksi mölliryhmään, että saadaan kokemusta pitempiin ratoihin. Sinne on kuulemma turha jäädä tahkoamaan. Heti kuulemma saamme jatkaa kilpailusuuntaan.
Välissä kentällä oli hyvä harjoitella tokoa. Tilanne oli eri kuin kotona ja häiriötekijöitä oli hivenen. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että Artun maatessa minä käyn noin viidentoista askeleen päässä ja palaan takaisin. Hienosti Arttu jaksaa odottaa. Vielä pitää vahvistaa sitä, että Arttu ei nouse ylös heti, kun palaan takaisin sen vierelle. Vapautus tapahtuu siten, että palkkaan Artun siitä, kun se ei ole noussut, sitten vasta pyydän istumaan ja lopuksi vasta vapautan. Myös maahanmenon nopeutta olemme pyrkineet harjoittelemaan. Kunnon Maahanmenosulkeiset meillä.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Pakki päälle
Päivällä rupesin heti urheasti työstämään eilen saatuja läksyjä ja vähän myös ensi viikon uutta aihetta. Artun kanssa harjoittelimme maahan menoa ihan sisätiloissa (illalla sitten ulkona). Otin etäisyyttä seitsemän askeleen verran ja pari kertaa toistin tämän. Hienosti jaksoi odottaa, mutta kotona kaikki käykin aina helpommin.
Aloittelimme harjoittelemaan vielä peruutusta joka on opettelussa ensi viikolla harjoituksissa. Eilen Sami neuvoi, että koiraa voi opettaa peruuttamaan useallaa tavalla. Tässä kolme tapaa:
Tapa 1. Valitse sopiva käsimerkki (esim. kämmen pystyssä) ja odota sitten kämmen pystyssä, että koira tarjoaa oikeaa liikettä. Palkkaa heti pienestäkin oikeaan suuntaan menevästä eleestä. Myöhemmin voi liittää käskyn.
Tapa 2. Tätä voi käyttää enemmänkin muiden vahvistamiseen. Heitä namia seisovan koiran rinnan alle, niin, että koira joutuu hivenen ottamaan pakkia saadakseen namin. Kehu, kehu ja kehu.
Tapa 3. Luopuminen. Kumarru koiran eteen ja pidät namia nyrkissä. Aika iso osa koirista varmaan yrittää namia nyrkistä nuolemalla tai tassulla. Ideana on, että koira saa namia heti, kun se luopuu tästä yrityksestä, esim. ottaa vaikka pienen loittonevan liikkeen eikä keskity enää käteen.
Vinkki: Näissä oivana apuna toimii naksutin, mikäli sellaista on tottunut käyttämään.
Artun kanssa rupesimme harjoittelemaan temppua tavan kolme mukaan. Pystyssä oleva kämmen on meillä jo käytössä muissa touhuissa, niin en keksinyt toista hyvää käsimerkkiä. Arttu kyllä tajusi aika äkkiä idean. Pitää muistaa joka päivä harjoitella vähäsen.
Myös Ulpu pääsi harjoittelemaan peruuttamista. Sanoinkin eilen Jonnalle, että Ulpu lyö pakin todennäköisesti heti päälle jos nostaa kämmenen pystyyn. Ja niinhän siinä kävi. Ulpu tarjosi pakkia heti ensimmäisenä :). Taitaa olla lahjakkuus peruuttamisessa.
Ihan hyvä, että kumpikin koira oppii kyseisen liikkeen erillä tavalla. Artulle ajattelin liittää käskyn ja Ulpulle koetan jos riittäisi pelkkä käsimerkki.
Aloittelimme harjoittelemaan vielä peruutusta joka on opettelussa ensi viikolla harjoituksissa. Eilen Sami neuvoi, että koiraa voi opettaa peruuttamaan useallaa tavalla. Tässä kolme tapaa:
Tapa 1. Valitse sopiva käsimerkki (esim. kämmen pystyssä) ja odota sitten kämmen pystyssä, että koira tarjoaa oikeaa liikettä. Palkkaa heti pienestäkin oikeaan suuntaan menevästä eleestä. Myöhemmin voi liittää käskyn.
Tapa 2. Tätä voi käyttää enemmänkin muiden vahvistamiseen. Heitä namia seisovan koiran rinnan alle, niin, että koira joutuu hivenen ottamaan pakkia saadakseen namin. Kehu, kehu ja kehu.
Tapa 3. Luopuminen. Kumarru koiran eteen ja pidät namia nyrkissä. Aika iso osa koirista varmaan yrittää namia nyrkistä nuolemalla tai tassulla. Ideana on, että koira saa namia heti, kun se luopuu tästä yrityksestä, esim. ottaa vaikka pienen loittonevan liikkeen eikä keskity enää käteen.
Vinkki: Näissä oivana apuna toimii naksutin, mikäli sellaista on tottunut käyttämään.
Artun kanssa rupesimme harjoittelemaan temppua tavan kolme mukaan. Pystyssä oleva kämmen on meillä jo käytössä muissa touhuissa, niin en keksinyt toista hyvää käsimerkkiä. Arttu kyllä tajusi aika äkkiä idean. Pitää muistaa joka päivä harjoitella vähäsen.
Myös Ulpu pääsi harjoittelemaan peruuttamista. Sanoinkin eilen Jonnalle, että Ulpu lyö pakin todennäköisesti heti päälle jos nostaa kämmenen pystyyn. Ja niinhän siinä kävi. Ulpu tarjosi pakkia heti ensimmäisenä :). Taitaa olla lahjakkuus peruuttamisessa.
Ihan hyvä, että kumpikin koira oppii kyseisen liikkeen erillä tavalla. Artulle ajattelin liittää käskyn ja Ulpulle koetan jos riittäisi pelkkä käsimerkki.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Tokosta kaikki lähtee
Tänään siis oli ekat harjoituksemme Jyväskylän tokokerhossa, jonne Jonnan houkuttelemana hivuttauduimme. Ihan mukavasti ilta meni, vaikka minä menin paikalle lähinnä kauhunsekaisena. Arttu oli yllättävänkin kuuliainen, vaikka paikalla oli pääasiassa vieraita koiria (+Jasu, Jane ja Vieno). Vieraat koirat eivät Arttua kovinkaan paljoa kiinnostaneet. Ryhmä oli mukavan pieni ja teimme harjoituksia kahdessa ryhmässä siten, että kummassakin ryhmässä oli vain yksi koira kerrallaan harjoittelemassa. Muut koirat odottelivat autoissa sillä aikaa.
Ihan ensimmäinen harjoitus oli luoksepäästävyys. Muut olivat sitä edellisellä kerralla harjoitelleet (me tultiin siis kesken kauden mukaan kyseiseen ryhmään). Tässä harjoituksessa oli kaikki koirat mukana. Jokainen pyyti koiransa sivulle perusasentoon. Harjoituksen ideana oli, että kouluttaja kävelee kohti koirakkoa. Koiran tulee olla katsekontaktissa ohjaajaansa ja ei saisi vilkuilla lähestyvään kouluttajaan tai käyttäytyä aggressiivisesti. Jos koira vilkaisee kouluttajaa, niin kouluttaja pysähtyy. Koira on katsekontaktissa ohjaajaan, niin silloin se saa palkkaa. Tästä voidaan päätellä kumpaan vaihtoehtoon koira päätyy todennäköisesti.
Meillä kyseinen harjoitys meni hienosti, vaikka oltiin ihan kylmiltään liikenteessä. Saatiin kehuja kouluttajalta. Arttu vilkaisi vain kerran nopeasti lähestyvää kouluttajaa ja odotti nätisti silla ihania nakin paloja. Kouluttaja kumartui Artun luokse ja Arttu nopeasti nuuhkaisi tulijaa ja se siitä.
Päivän varsinaisessa harjoituksessa harjoiteltiin paikallaanoloa maaten. Koira pyydettiin perusasentoon ja siitä maahan. Jokaisen tuli tehdä harjoitusta viiden minuutin ajan ja tehdä harjoitus oman koiran tason mukaan. Artun kanssa aluksi harjoiteltiin, että Arttu makasi sivullani. Välillä tuli ylösnousuja, mutta pääasiassa malttoi olla alhaalla. Palkkasin Arttua maahan. Välillä koetimme vaikeuttaa harjoitusta, niin että kävelin itse muutaman metrin päähän palasin, palkkasin, pyysin istumaan ja vapautin. Hienosti Arttu odotteli. Kotona, kun ollaan vastaavaa harjoiteltu, niin Arttu pysyy yleensä vaikka maailman tappiin asti paikallaan, mutta en kuitenkaan vielä tohtinut lähteä kovin kauas uuden tilanteen vuoksi ja parempi aloittaa vähitellen.
Kotona viikon aikana jokaisen tulee työskennellä harjoituksen keston parissa. Kellottaa aikaa tai laskea askelia, jotta voi myöhemmin vähitellen vaikeuttaa harjoitusta. Saimme läksyksi harjoitella myös käskyn läpi tehoa, että koira menisi ekasta pyynnöstä haluttuun asentoon.
Onneksi Arttu on yhteistyökykyinen kaveri
Ihan ensimmäinen harjoitus oli luoksepäästävyys. Muut olivat sitä edellisellä kerralla harjoitelleet (me tultiin siis kesken kauden mukaan kyseiseen ryhmään). Tässä harjoituksessa oli kaikki koirat mukana. Jokainen pyyti koiransa sivulle perusasentoon. Harjoituksen ideana oli, että kouluttaja kävelee kohti koirakkoa. Koiran tulee olla katsekontaktissa ohjaajaansa ja ei saisi vilkuilla lähestyvään kouluttajaan tai käyttäytyä aggressiivisesti. Jos koira vilkaisee kouluttajaa, niin kouluttaja pysähtyy. Koira on katsekontaktissa ohjaajaan, niin silloin se saa palkkaa. Tästä voidaan päätellä kumpaan vaihtoehtoon koira päätyy todennäköisesti.
Meillä kyseinen harjoitys meni hienosti, vaikka oltiin ihan kylmiltään liikenteessä. Saatiin kehuja kouluttajalta. Arttu vilkaisi vain kerran nopeasti lähestyvää kouluttajaa ja odotti nätisti silla ihania nakin paloja. Kouluttaja kumartui Artun luokse ja Arttu nopeasti nuuhkaisi tulijaa ja se siitä.
Päivän varsinaisessa harjoituksessa harjoiteltiin paikallaanoloa maaten. Koira pyydettiin perusasentoon ja siitä maahan. Jokaisen tuli tehdä harjoitusta viiden minuutin ajan ja tehdä harjoitus oman koiran tason mukaan. Artun kanssa aluksi harjoiteltiin, että Arttu makasi sivullani. Välillä tuli ylösnousuja, mutta pääasiassa malttoi olla alhaalla. Palkkasin Arttua maahan. Välillä koetimme vaikeuttaa harjoitusta, niin että kävelin itse muutaman metrin päähän palasin, palkkasin, pyysin istumaan ja vapautin. Hienosti Arttu odotteli. Kotona, kun ollaan vastaavaa harjoiteltu, niin Arttu pysyy yleensä vaikka maailman tappiin asti paikallaan, mutta en kuitenkaan vielä tohtinut lähteä kovin kauas uuden tilanteen vuoksi ja parempi aloittaa vähitellen.
Kotona viikon aikana jokaisen tulee työskennellä harjoituksen keston parissa. Kellottaa aikaa tai laskea askelia, jotta voi myöhemmin vähitellen vaikeuttaa harjoitusta. Saimme läksyksi harjoitella myös käskyn läpi tehoa, että koira menisi ekasta pyynnöstä haluttuun asentoon.
Onneksi Arttu on yhteistyökykyinen kaveri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
