Arttu ja Aati hakuili Ampumaradantiellä

Oltin eilen hakuilemassa viiden koiran voimin. Ulpukin oli mukana, mutta vaan virikelenkkeilymielessä.

Ampumaradantien läheisyyteen tehtiin hyvät hakualueet maastoon jossa oli paljon kivoja piiloja. Artulle otin palkaksi lihapullia sekä leluja. Kokeneet tädit tosin totesi harjoitusten päätteeksi, että ruokapalkkaa ei Artulla kannata käyttää, koska A motivoituu oikein hyvin leluistakin.

Sovittiin että Artulle tehtään motivoivia eikä liian pitkiä harjoituksia. Aluksi tehtiin viuhkaharjoitus siten, että maalimiehet meni leluineen ja lihapullineen viuhkassa metsään ja me jäätiin Artun kanssa keskilinjalle etenemään. Hetken päästä lähetin Artun sinne kiinnostavammalle puolelle ja hienosti A lähti etenemään maalimiestä kohti. Ensimmäinen maalimies löytyi hyvin ja kuten arvelinkin, niin Arttu ei viitsinyt lähteä enää toista maalimiestä hakemaan. Aina kun lähetin niin teki viiden metrin päässä uukkarin ja tuli takaisin norkoilemaan. No mentiin sitten aika lähelle maalimiestä ja intoa puhkuen A sitten kuitenkin paineli luokse, kun hänet näki. Yksi kokenut hakutäti oli kekkassut tehdä sillä aikaa Artulle källin ja oli laittanut Annikan salaa metsään lelun kanssa. Kun palattiin keskilinjalla, niin laitoin vinkulelun taskuun ja lähetin Artun metsään suorassa linjassa keskilinjalta. Ajattelin että Arttu ei lähtisi, koska ei ollut nähnyt kenenkään menevän metsään ja tiesi että minulle on ylikiva lelu taskussa, mutta sinne se lähti pinkomaan selvästi innoissaan. Riemu oli rajaton, kun Annika metsästä tovin päästä löytyi. Hennalla on jälleen toivoa, kun sain huomata, että kyllä se koira menee sinne vaikka lelut ja osat maalimiehistä onkin jo löydetty.

Tänään ei otettu maalimiesten luona ollenkaan ilmaisua, mutta otin muutaman haukkuhrajoituksen lihapullien kanssa sitten, kun Arttu oli jo remmissä.

Mietin että pitäisi ottaa Artun kanssa sitä Hei-huutoa, että oivaltaa sen että kyllä siellä joku aina on.

Taas oli perinnekahvit ansaittu.

Soinihakua

Ihan oon unohtanu kertoa Soinin hakukuulumisia, kun oltiin Ismon ja Tinon kanssa Arttua piskien lenkin yhteydessä vähän treenaamassa. Hiekkamontuilla oli yksi hyvä puskainen nyppylä joka oli jätetty hiekanottamiselta rauhaan. Hyödynsimme sitten tätä puskaa parilla harjoituksella. Ensiksi tehtiin ihan helppo treeni siten, että Arttu näki kun lähdin piiloon ja sitten Ismo vei Artun auton taakse ettei näe kokonaan minne päin menen. Hyvin innokkaasti Arttu haki ja löytikin minut ja Tinon nyppylän takaa olevasta rinteestä kökkimästä.

Toinen harjoistus olikin sitten astetta vaikemapi. Lähdettiin Tinon kanssa hiekkamontun pohjalle ja Imson ja Arttu katsoi kuinka jäimme sinne seisoskelemaan. Sitten Arttu kiikutettiin taas auton taakse ja me siirryttiinkin Tinon kanssa ihan eri paikkaan piiloon. Palasimme tavallaan viistosti takaisinpäin ja kiivettiin piiloon rinteeseen. Arttu lähti taas hyvin hakemaan ja vaikka oli montun pohjalla aluksi ihmeissään, niin ei luovuttanut ja löysi meidät hyvin jekusta huolimatta.

Tästä on hyvä jatkaa kun herra oli ihan innoissaan.

Hakukuulumisia

Eilen oltiin taas hakuilemassa. Arttu suoritti hakua ja Ulpu seuraneitinä sienien etsintää. Artulle otettiin hakuun pakaksi uudenkarheita vinkuleluja joista se oli ihan tulessa.

ALuksi otettiin viuhkaharjoitus jossa Annika ja Jonna lähti molemmat yhtä aikaa Artun nähden metsään. Arvelin, että Artun saatua ekan palkan se ei välttämättä viitsikkään lähteä enää toista hakemaan ja niinhän siinä kävi. Arttu löyti Annikan melko hyvin ja haukkui ihan käskemättä. Palkkansa saatua se ei enää millään olisi vittsinyt lähteä Jonnaa etsimään, mutta pienellä vinkuavustuksella kyllä metsään rynni.

Toinen harjoitus oli sellainen pisto, että Artun kanssa aluksi katsottiin, kun Annika lähti metsään ja sitten poistuttiin paikalta. Palattiin takaisin vasta Annikan päästyä piiloon. Arttu lähti taas innolla kouhottamaan metsään, mutta tuli pian takaisin. Uudelleen lähetys ja nyt Arttu uskaltautui jo aika kauas ja läheltä takanurkkaa se Annika viimein löytyi ja Artun ilo oli taas ylimmillään.

Pitäisi siis saada enemmän varmuutta edelleen tuohon etenemiseen ettei Arttu jää mun ns. jalkoihin pyörimään. Ja kuinka saada se etsimisen kipinä, että ei into esim. ekan palkan jälkeen lopahda.

Sitten aivan lopuksi tehtiin vielä haukkuharjoitus siten, että lähetin Artun metsässä seisovan Jonnan luokse. Haukku kyllä kajahti, mutta käskyä siihen vähän nyt tarvittiin. Otin vielä itse yhden pitemmän haukkuharjoituksen. Räyh!

Oikeaa hakua

Tänään oltiin sitten ns. virallisissa hakutreeeissä collieiden seurassa.

Arttu sai heti aloittaa treenit. Aluksi tehtiin Artulle sellaiset pistot, että me seisottiin keskilinjalla ja kaksi maalimiestä lähti meidän luota toistaan vastakkaisiin suuntiin metsään. Toinen puoli oli enemmän ryteikköä ja toinen kuivaa kangasmetsää. Sitten Arttu lähetettiin sen maalimiehen suuntaan kumman perään se edemmän katseli. Arttu valitsi aluksi kangasmetsän. Nopean pissalurauksen jälkeen A. lähtikin hyvin matkaan ja maalimies löytyi hienosti. Pitää koettaa äyttää enen hakua aina kunnon pissalenkillä, että saa kitkettyä tuon työskennellessä pissaamisen pois. Seuraaaksi Arttu lähetettiin ryteikön puolelle. Alsuksi Arttu rynni hyvin metsään, mutta tuli pian takaisin. Uudelleen lähetyksen ja pienen ääniavun jälkeen maalimies löytyi kuin löytyikin. Pohdittin, että mistä saada lisää etenemisintoa Artulle ja hain autosta Pallomasin. Annika meni sitten Artun nähden Masia vilautellen pusikkoon ja Arttu lähti hakemaan leluaan innosta puhkuen. Vähän oli liikaakin intoa ja Arttu lähinnä rynni "nenä taskussa" pitkin pusikkoa keskittymättä haisteluun. Hetken kuluttua tutiseva koira ilmestyi minun jalkoihin ja kun saattelin+lähetin sen uudelleen puskaan, niin lähti sitten hyvin etsimään Annikaa. Onnellinen pieni koira sai ihanan palkkansa.Selvästikkin joku kiinostava lelu motivoi ruokaa enemmän. Pitänee ostaa kunnon hakuleluja lisää. Eiköhän tuo koira opi ajan kanssa myös sitä nenäänsä käyttämään. Virtaa oli tänään kyllä kuin pienessä kylässä.

Ulpu pääsi mukaan treeneihin tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Sovittiin yhden Ulpulle vieraan treenikaverin kanssa, että hän menee avometsään kökkimään ja me mennään hetken päästä Ulpun kanssa perässä. Ulpu lähestyi maalimiestä innokkaasti, mutta aivan lähelle ei uskaltanut mennä. Maalimies hiljaa nakeilla Ulpua houkutteli ja vähitellen U. niitä nakkeja uskaltautui ottamaan. Jännitti kyllä vietävästi. Aika näyttää miten Ulpu edistuu. Jos näyttää siltä, että vieraat maalimiehet on Ulpulle liikaa, niin sitten harjoitellaan vaan tuttujen kanssa.

Lopuksi otettiin Artun kanssa vielä muutama haukkuharjoitus. Aluksi otettiin siten, että minä otin Masin esille ja annoin käskyn. Eikä aikaakaan, kun Arttu muisti jujun ja haukku kajahti. Hyvä hyvä! Onnellinen koira sai taas palkkansa. Otin vielä toisen toiston 2-3:lla haukulla ja sitten päätettiin katsoa miten käsky toimii toisen sanomana. Annika meni Masi kanssa metsään puun taakse ja lähetin pian Artun perään. Arttu syöksyi Annikan luokse ja haukku tuli hyvin. Hyvä, kun Annika edes ehti käskyä sanoa.

Tästä on ihan mukava taas jatkaa!!

Sienestystä

Joskus pari vuotta sitten aloin opettelemaan Artun kanssa sienten etsintää ja nyt sitten ajattelin jatkaa tätä suppilovahveroikoiran koulutusta.

Aloittelin koulutusta siten, että piiloon laitetaan nameja ja sieniä ja sitten herra etsimään tatteja. "Etsi tatti" on siis hommassa käytetty käsky. Kun Arttu tajusi homman jujun, niin sitten alettiin vaikeuttamaa, että piilossa on pelkät sienet ja namit minulla. Kun sienet löytyy, niin Artun tulee ilmaista sienten löytyminen istumalla ja odottaa ohjaajaa. Sitten saa vasta palkan. Arttu on onneksi siitä hyvä, että se ei lähde kovin kauas eli ei tartte pelätä, että koira menee puolen kilometrin päähän istumaan sienten viereen. Voisihan sitä opettaa vaikka haukullekkin, mutta ei viitsi ottaa haukkua sekä sienille että hakuhommiin. Olisihan se sitten hienoa, kun maalimies odottaisi metsässä ja koira vaan haukkuu sieniä :D

Saas nähdä miten tämä homma lähtee sitten joskus metsässä toimimaan.

Huomenna hakuhommiin ja Ulpukin pääsee mukaan tutustumaan uusiin täteihin

Hakua ja haukkua

Tänään tehtiin Soinissa piskeille pari hakuharjoitusta lähimetsässä. Artulle tehtiin ensimmäinen pisto siten, että se sai keskilinjalla katsoa, kun Ismon meni riemuiten metsään ja ei muuta kuin vähän ajan päästä perään. Aika vaikea oli kyllä maasto ja Arttu oli kerran jo Ismon likellä käynytkin, mutta palasi sitten takaisin keskilinjan läheisyyteen. Kannustin hieman ja niin vaan se koira lähti ja metsästä se "ukko" viimein sitten löytyikin. Hyvä Arttu! Sitten pidettiin tauko ja tauon jälkeen Ismo meni metsään Artun ollessa autossa. Hyvin Arttu lähti jälleen metsään vaikka ei nähnyt Ismon sinne varsinaisesti menevänkään. On siis jäänyt sentään jotain päähän. Kerran Arttu palasi tielle (keskilinja) ja lähetin vaan uudelleen. Hyvin löytyi ja kyllä se tästä, kun vaan saadaan Arttuun lisää potkua mennä vähän syvemmälle metsään. Tulevaisuudessa pitääkin tehdä sellaisia varmoja pistoja, että maalimies on piilossa, mutta ei liian kaukana ja mukana voi olla jokin aivan ihana lelu. Pysyy into ja ilo yllä Artun työskentelyssä.

Ulpu koki tänään ensimmäisen hakunsa. Epäilin vähän aluksi sitä miten Ulpu irtoaa Ismosta. Tarkoituksella päätettiin, että minä menen metsää, ettei Ulpu ainakaan opi sitä, että Ismo löytyy metsästä. Se on niin tosi kiintynyt Ismoon ja tekee sille hyvää vähän oppia ottamaan etäisyyttä. Minä siis menin hihkue namipussin kanssa metsään ja ahneena koirana Ulpu lähti sukkana perään vaikka ei minua nähnytkään. Kovin kauaksi en mennyt, kun epäilin, että Ulpu ei välttämättä ensimmäisellä kerralla kovin kauaksi uskaltautuisi. Onnellinen pieni koira löysi kuin löysikin namipussille. Välillä piti vähän tähystää muurahaiskeon päältä :).

Haukkutreeniä tehtiinkin tänään Artun kanssa urakalla. Aluksi vaan piti miettiä, että mitä tahdon saada aikaan ja mitkä on ns. säännöt

Päätin näin:
- Valitsin leluksi Arttua kovin ihastuttavan Pallomasin.
- Päätin, että lelun saa heti kun vaan pääsee jotain ääntä (ininää, kitinää, haukkua).
- Haukkumista opetellaan vai ulkona ja vain yhdelle lelulle saa tulevaisuudessa haukkua. Kyseistä lelua ei myöskään käytetä muihin leikkeihin.
- Ei saa hyppiä vasten vaikka lelu onkin ohjaajalla.
- Haukkuun liitetään käsky "sano"

Vähän piti aluksi lelulla houkutella ja turhauttaa, mutta kyllä sitä piipitystä sieltä alkoi löytymään jonkin ajan kuluttua. Aluksi annoin lelun palkaksi vinkaisuista ja sitten haukusta, kun sitä alkoi syntyä. Välillä pidettiin taukoa ja illan toisissa haukkutreeneissä liitin harjoitukseen jos vähitellen käskyäkin. Haukku alkoi olla lopussa jo niin herkässä, että oli helppo tehdä muutama hyvä toisto ja päättää sitten siihen.