Toistajat

Arttu ja Aati hakuili Ampumaradantiellä

2009-11-17T05:04:00.000-08:00

Oltin eilen hakuilemassa viiden koiran voimin. Ulpukin oli mukana, mutta vaan virikelenkkeilymielessä.

Ampumaradantien läheisyyteen tehtiin hyvät hakualueet maastoon jossa oli paljon kivoja piiloja. Artulle otin palkaksi lihapullia sekä leluja. Kokeneet tädit tosin totesi harjoitusten päätteeksi, että ruokapalkkaa ei Artulla kannata käyttää, koska A motivoituu oikein hyvin leluistakin.

Sovittiin että Artulle tehtään motivoivia eikä liian pitkiä harjoituksia. Aluksi tehtiin viuhkaharjoitus siten, että maalimiehet meni leluineen ja lihapullineen viuhkassa metsään ja me jäätiin Artun kanssa keskilinjalle etenemään. Hetken päästä lähetin Artun sinne kiinnostavammalle puolelle ja hienosti A lähti etenemään maalimiestä kohti. Ensimmäinen maalimies löytyi hyvin ja kuten arvelinkin, niin Arttu ei viitsinyt lähteä enää toista maalimiestä hakemaan. Aina kun lähetin niin teki viiden metrin päässä uukkarin ja tuli takaisin norkoilemaan. No mentiin sitten aika lähelle maalimiestä ja intoa puhkuen A sitten kuitenkin paineli luokse, kun hänet näki. Yksi kokenut hakutäti oli kekkassut tehdä sillä aikaa Artulle källin ja oli laittanut Annikan salaa metsään lelun kanssa. Kun palattiin keskilinjalla, niin laitoin vinkulelun taskuun ja lähetin Artun metsään suorassa linjassa keskilinjalta. Ajattelin että Arttu ei lähtisi, koska ei ollut nähnyt kenenkään menevän metsään ja tiesi että minulle on ylikiva lelu taskussa, mutta sinne se lähti pinkomaan selvästi innoissaan. Riemu oli rajaton, kun Annika metsästä tovin päästä löytyi. Hennalla on jälleen toivoa, kun sain huomata, että kyllä se koira menee sinne vaikka lelut ja osat maalimiehistä onkin jo löydetty.

Tänään ei otettu maalimiesten luona ollenkaan ilmaisua, mutta otin muutaman haukkuhrajoituksen lihapullien kanssa sitten, kun Arttu oli jo remmissä.

Mietin että pitäisi ottaa Artun kanssa sitä Hei-huutoa, että oivaltaa sen että kyllä siellä joku aina on.

Taas oli perinnekahvit ansaittu.

Soinihakua

2009-11-17T04:57:00.000-08:00

Ihan oon unohtanu kertoa Soinin hakukuulumisia, kun oltiin Ismon ja Tinon kanssa Arttua piskien lenkin yhteydessä vähän treenaamassa. Hiekkamontuilla oli yksi hyvä puskainen nyppylä joka oli jätetty hiekanottamiselta rauhaan. Hyödynsimme sitten tätä puskaa parilla harjoituksella. Ensiksi tehtiin ihan helppo treeni siten, että Arttu näki kun lähdin piiloon ja sitten Ismo vei Artun auton taakse ettei näe kokonaan minne päin menen. Hyvin innokkaasti Arttu haki ja löytikin minut ja Tinon nyppylän takaa olevasta rinteestä kökkimästä.

Toinen harjoistus olikin sitten astetta vaikemapi. Lähdettiin Tinon kanssa hiekkamontun pohjalle ja Imson ja Arttu katsoi kuinka jäimme sinne seisoskelemaan. Sitten Arttu kiikutettiin taas auton taakse ja me siirryttiinkin Tinon kanssa ihan eri paikkaan piiloon. Palasimme tavallaan viistosti takaisinpäin ja kiivettiin piiloon rinteeseen. Arttu lähti taas hyvin hakemaan ja vaikka oli montun pohjalla aluksi ihmeissään, niin ei luovuttanut ja löysi meidät hyvin jekusta huolimatta.

Tästä on hyvä jatkaa kun herra oli ihan innoissaan.

Hakukuulumisia

2009-09-30T07:56:00.001-07:00

Eilen oltiin taas hakuilemassa. Arttu suoritti hakua ja Ulpu seuraneitinä sienien etsintää. Artulle otettiin hakuun pakaksi uudenkarheita vinkuleluja joista se oli ihan tulessa.

ALuksi otettiin viuhkaharjoitus jossa Annika ja Jonna lähti molemmat yhtä aikaa Artun nähden metsään. Arvelin, että Artun saatua ekan palkan se ei välttämättä viitsikkään lähteä enää toista hakemaan ja niinhän siinä kävi. Arttu löyti Annikan melko hyvin ja haukkui ihan käskemättä. Palkkansa saatua se ei enää millään olisi vittsinyt lähteä Jonnaa etsimään, mutta pienellä vinkuavustuksella kyllä metsään rynni.

Toinen harjoitus oli sellainen pisto, että Artun kanssa aluksi katsottiin, kun Annika lähti metsään ja sitten poistuttiin paikalta. Palattiin takaisin vasta Annikan päästyä piiloon. Arttu lähti taas innolla kouhottamaan metsään, mutta tuli pian takaisin. Uudelleen lähetys ja nyt Arttu uskaltautui jo aika kauas ja läheltä takanurkkaa se Annika viimein löytyi ja Artun ilo oli taas ylimmillään.

Pitäisi siis saada enemmän varmuutta edelleen tuohon etenemiseen ettei Arttu jää mun ns. jalkoihin pyörimään. Ja kuinka saada se etsimisen kipinä, että ei into esim. ekan palkan jälkeen lopahda.

Sitten aivan lopuksi tehtiin vielä haukkuharjoitus siten, että lähetin Artun metsässä seisovan Jonnan luokse. Haukku kyllä kajahti, mutta käskyä siihen vähän nyt tarvittiin. Otin vielä itse yhden pitemmän haukkuharjoituksen. Räyh!

Oikeaa hakua

2009-09-08T10:29:00.000-07:00

Tänään oltiin sitten ns. virallisissa hakutreeeissä collieiden seurassa.

Arttu sai heti aloittaa treenit. Aluksi tehtiin Artulle sellaiset pistot, että me seisottiin keskilinjalla ja kaksi maalimiestä lähti meidän luota toistaan vastakkaisiin suuntiin metsään. Toinen puoli oli enemmän ryteikköä ja toinen kuivaa kangasmetsää. Sitten Arttu lähetettiin sen maalimiehen suuntaan kumman perään se edemmän katseli. Arttu valitsi aluksi kangasmetsän. Nopean pissalurauksen jälkeen A. lähtikin hyvin matkaan ja maalimies löytyi hienosti. Pitää koettaa äyttää enen hakua aina kunnon pissalenkillä, että saa kitkettyä tuon työskennellessä pissaamisen pois. Seuraaaksi Arttu lähetettiin ryteikön puolelle. Alsuksi Arttu rynni hyvin metsään, mutta tuli pian takaisin. Uudelleen lähetyksen ja pienen ääniavun jälkeen maalimies löytyi kuin löytyikin. Pohdittin, että mistä saada lisää etenemisintoa Artulle ja hain autosta Pallomasin. Annika meni sitten Artun nähden Masia vilautellen pusikkoon ja Arttu lähti hakemaan leluaan innosta puhkuen. Vähän oli liikaakin intoa ja Arttu lähinnä rynni "nenä taskussa" pitkin pusikkoa keskittymättä haisteluun. Hetken kuluttua tutiseva koira ilmestyi minun jalkoihin ja kun saattelin+lähetin sen uudelleen puskaan, niin lähti sitten hyvin etsimään Annikaa. Onnellinen pieni koira sai ihanan palkkansa.Selvästikkin joku kiinostava lelu motivoi ruokaa enemmän. Pitänee ostaa kunnon hakuleluja lisää. Eiköhän tuo koira opi ajan kanssa myös sitä nenäänsä käyttämään. Virtaa oli tänään kyllä kuin pienessä kylässä.

Ulpu pääsi mukaan treeneihin tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Sovittiin yhden Ulpulle vieraan treenikaverin kanssa, että hän menee avometsään kökkimään ja me mennään hetken päästä Ulpun kanssa perässä. Ulpu lähestyi maalimiestä innokkaasti, mutta aivan lähelle ei uskaltanut mennä. Maalimies hiljaa nakeilla Ulpua houkutteli ja vähitellen U. niitä nakkeja uskaltautui ottamaan. Jännitti kyllä vietävästi. Aika näyttää miten Ulpu edistuu. Jos näyttää siltä, että vieraat maalimiehet on Ulpulle liikaa, niin sitten harjoitellaan vaan tuttujen kanssa.

Lopuksi otettiin Artun kanssa vielä muutama haukkuharjoitus. Aluksi otettiin siten, että minä otin Masin esille ja annoin käskyn. Eikä aikaakaan, kun Arttu muisti jujun ja haukku kajahti. Hyvä hyvä! Onnellinen koira sai taas palkkansa. Otin vielä toisen toiston 2-3:lla haukulla ja sitten päätettiin katsoa miten käsky toimii toisen sanomana. Annika meni Masi kanssa metsään puun taakse ja lähetin pian Artun perään. Arttu syöksyi Annikan luokse ja haukku tuli hyvin. Hyvä, kun Annika edes ehti käskyä sanoa.

Tästä on ihan mukava taas jatkaa!!

Sienestystä

2009-09-07T12:02:00.001-07:00

Joskus pari vuotta sitten aloin opettelemaan Artun kanssa sienten etsintää ja nyt sitten ajattelin jatkaa tätä suppilovahveroikoiran koulutusta.

Aloittelin koulutusta siten, että piiloon laitetaan nameja ja sieniä ja sitten herra etsimään tatteja. "Etsi tatti" on siis hommassa käytetty käsky. Kun Arttu tajusi homman jujun, niin sitten alettiin vaikeuttamaa, että piilossa on pelkät sienet ja namit minulla. Kun sienet löytyy, niin Artun tulee ilmaista sienten löytyminen istumalla ja odottaa ohjaajaa. Sitten saa vasta palkan. Arttu on onneksi siitä hyvä, että se ei lähde kovin kauas eli ei tartte pelätä, että koira menee puolen kilometrin päähän istumaan sienten viereen. Voisihan sitä opettaa vaikka haukullekkin, mutta ei viitsi ottaa haukkua sekä sienille että hakuhommiin. Olisihan se sitten hienoa, kun maalimies odottaisi metsässä ja koira vaan haukkuu sieniä :D

Saas nähdä miten tämä homma lähtee sitten joskus metsässä toimimaan.

Huomenna hakuhommiin ja Ulpukin pääsee mukaan tutustumaan uusiin täteihin

Hakua ja haukkua

2009-09-04T08:09:00.000-07:00

Tänään tehtiin Soinissa piskeille pari hakuharjoitusta lähimetsässä. Artulle tehtiin ensimmäinen pisto siten, että se sai keskilinjalla katsoa, kun Ismon meni riemuiten metsään ja ei muuta kuin vähän ajan päästä perään. Aika vaikea oli kyllä maasto ja Arttu oli kerran jo Ismon likellä käynytkin, mutta palasi sitten takaisin keskilinjan läheisyyteen. Kannustin hieman ja niin vaan se koira lähti ja metsästä se "ukko" viimein sitten löytyikin. Hyvä Arttu! Sitten pidettiin tauko ja tauon jälkeen Ismo meni metsään Artun ollessa autossa. Hyvin Arttu lähti jälleen metsään vaikka ei nähnyt Ismon sinne varsinaisesti menevänkään. On siis jäänyt sentään jotain päähän. Kerran Arttu palasi tielle (keskilinja) ja lähetin vaan uudelleen. Hyvin löytyi ja kyllä se tästä, kun vaan saadaan Arttuun lisää potkua mennä vähän syvemmälle metsään. Tulevaisuudessa pitääkin tehdä sellaisia varmoja pistoja, että maalimies on piilossa, mutta ei liian kaukana ja mukana voi olla jokin aivan ihana lelu. Pysyy into ja ilo yllä Artun työskentelyssä.

Ulpu koki tänään ensimmäisen hakunsa. Epäilin vähän aluksi sitä miten Ulpu irtoaa Ismosta. Tarkoituksella päätettiin, että minä menen metsää, ettei Ulpu ainakaan opi sitä, että Ismo löytyy metsästä. Se on niin tosi kiintynyt Ismoon ja tekee sille hyvää vähän oppia ottamaan etäisyyttä. Minä siis menin hihkue namipussin kanssa metsään ja ahneena koirana Ulpu lähti sukkana perään vaikka ei minua nähnytkään. Kovin kauaksi en mennyt, kun epäilin, että Ulpu ei välttämättä ensimmäisellä kerralla kovin kauaksi uskaltautuisi. Onnellinen pieni koira löysi kuin löysikin namipussille. Välillä piti vähän tähystää muurahaiskeon päältä :).

Haukkutreeniä tehtiinkin tänään Artun kanssa urakalla. Aluksi vaan piti miettiä, että mitä tahdon saada aikaan ja mitkä on ns. säännöt

Päätin näin:
- Valitsin leluksi Arttua kovin ihastuttavan Pallomasin.
- Päätin, että lelun saa heti kun vaan pääsee jotain ääntä (ininää, kitinää, haukkua).
- Haukkumista opetellaan vai ulkona ja vain yhdelle lelulle saa tulevaisuudessa haukkua. Kyseistä lelua ei myöskään käytetä muihin leikkeihin.
- Ei saa hyppiä vasten vaikka lelu onkin ohjaajalla.
- Haukkuun liitetään käsky "sano"

Vähän piti aluksi lelulla houkutella ja turhauttaa, mutta kyllä sitä piipitystä sieltä alkoi löytymään jonkin ajan kuluttua. Aluksi annoin lelun palkaksi vinkaisuista ja sitten haukusta, kun sitä alkoi syntyä. Välillä pidettiin taukoa ja illan toisissa haukkutreeneissä liitin harjoitukseen jos vähitellen käskyäkin. Haukku alkoi olla lopussa jo niin herkässä, että oli helppo tehdä muutama hyvä toisto ja päättää sitten siihen.

Hakuhaahuilua

2009-09-02T13:09:00.000-07:00

Hirvikärpäsistä huolimatta on taas syttynyt itselle pieni hakukipinä, kun olin Annikan ja Aatin apuna metsässa maalimiehen virassa. Tämän päivän Nyrölänreissulla otettiinkin Artulle sitten yksi pisto siten, että Annika meni houkuttelevasti kiljuen metsään Artun katsellessa. Arttu kyllä lähti intoa puhkuen Annikan perään eikä aluksi ei huomannut Annikan tekemää hämymutkaa ja meni vähän kauas. Takaisin tullessa oikea haju löytyi ja kyllähän se Annika ssieltä sitten löytyi. Hyvä hyvä!

Tiistaina olisi tarkoitus mennä kunnolla hakuilemaan. Eniten mietityttää kuinka saan opetettua Artun ilmaisemaan haukkumalla..hmmm. Illalla harjoiteltiin erilaisilla taktiikoilla ja ainut joka meillä haukkui oli Ulpu..heh. Kyllä se silloin oppii, kun ei tarttis. No ei tuo varmaan hukkaan mene, jos Ismo lähtee joskus Ulpun kanssa hakuilemaan.

Mitähän sitä tekis?

2008-11-29T00:11:00.000-08:00

Joo. Ei ole kyllä meikäkkä motivaatio oikein korkealla. Artun kanssa ei olla nyt enää käyty treeneissä sen taannoisen päätöksen jälkeen. Arttu olisi tosi hyvä agilitykoira, mutta en uskalla enää itse mennä sen takia jos tulee joku räjähdysaltis tilanne. Pitäisi saada treenata yksin jossain ilman muita uroksia. Arttu kiihtyy radalla kuin pieni pommi. Ulpun kanssa en ole myöskään käynyt, kun EI VAAN KIINNOSTA! Tai liitäminen on kivaa, mutta kauheeta tervanjuontia aina lähteä paikanpäälle ja sitten tosi pitkäveteistä, kun alussa ei koira osaa muuta kuin yksittäisiä esteitä. Ulpun kanssa muutenkin tosi pitkän kaavan kautta opetella esteitä, kun se ei ole maailman nopein opimaan eikä hakeudu kauhean hyvin esteille. Etenee siis tosi hitaasti ja jos velä sattuu että Ulpu estettä jännää, niin siitä sitten menee hyvä tovi totuttaa neiti kyseisees eseeseen

Hakuakaan ei olla päästy harjoittamaan, kun ei saada ketään kavereita mukaantrenaamaan. Aina homma kaatuu siihen että väki loppuu kesken. En kyllä jaksa enää yrittää, kun kukaan ei koskaan tule tai peruu aivan viimetipassa. Itsellä kun on kuitenkin työkin, niin ei pääse aivan milloin tahansa.

Kohta pääsee onneksi hihtämään. Jotain tekemistä sitten koirillekkin. Olluta aika hiljaiseloa meillä viimeaikoina. Ei yhtikäs mitään tekemsitä.

Se on loppu nyt

2008-11-10T10:02:00.001-08:00

Tänään tein päätöksen lopettaa Artun agilityn treenaamisen.

Ostettiin yksi mölliryhmän irtovuoro kun muuten ollaan periaatteessa treenitauolla. No eipä päästy ekaa rataa edes puoleen, kun Arttu lähti kiskomaan yhden toisessa ryhmässä treenaavan uroksen niskaan. Kauhea rähinä siitä sitten tuli ja hetki kesti saada Arttu seiltä kahden koiran ja kolmen ihmisen sekamelskasta pois. Me lähdettiin sitten heti kotiin, kun minä olin ihan lukossa. Taisi onneksi kaikki selvitä pelkillä pintanaarmuilla.

Ei voi taas tietää mistä se provosoitu, kun oli kyllä aika kaukana tämä koirakko. No eipä ollut vaikea päätös miettiä, että lopetetaanko agility kokonaan.

Minä en ainakaan rupea ressaamaan sillä, että milloin Arttu lähtee johonkin kiskomaan ja ei se ainakaan muille korakoille ole kiva juttu

Juoksuaika

2008-10-30T14:02:00.000-07:00

Juoksua 4,3km ja kävelyä 0,5km päälle. Sade oli kyllä hyytävä :D

Etureidet on vähän punaiset ja pilkulliset kylmyydestä.

Koirat tuli tyytyväisesti mukana. No aluksi Ulpu vähän vedätti perässä, kun keli ei miellyttänyt.

Ulput liitää jälleen

2008-10-28T16:14:00.000-07:00

Tänään taas päästiin aloitelemaan Ulpun kanssa uutta agilitykautta. Kun minä ja Ulpu lähdettiin autolla, niin Arttu jäi surkeana huutamaan pihaan, kun pääsi "vaan" lenkille Ismon kanssa. Voi reppanaa.

Ulpu oli taas Viherlandialla aika hajuissa, mutta jaksoi kyllä innolla tehdä, kun vaan alkuun päästiin. Vähän oli jo irtikin :). Isoa mustaa koiraa U vähän säpsyi, mutta muuten oli tosi reipas. Meidän kouluttaja oli Ulpun mielestä myös vähän jännä.

Pituutta teimme heti alkuun. Aluksi luoksekutsuna, kun oli ollut niin iso treenitauko, mutta meni sivustakin ohjaten oikein hyvin sekä namialustalla että ilman. Yksikään palikka ei kaatunut. Se on hyvä juttu. Osaa neiti venyttää hyppyä ilman, että rynnisi palikoiden läpi.

Puomia tehtiin ihan itsenäisesti ja Ulpu meni sen tosi rohkeasti ja reippaasti. LOppuun laitettiin namialusta ja palkkasin siihen sitten ihan kunnolla aina, kun Ulpu odotti hienosti. Testattiin myös puomin alkuun namin laittamista, että Ulpu ottaa alkukontaktin paremmin eikä tule ainakaan niitä liian sivusta ylösnousuja.

Aa meni myös kivasti. Harjoiteltiin samaan tyyliin kuin puomia. Ylösnousun kontaktilla ei tosin käytetty namia. Lopussa alustaa. Hyvin Ulpu kyllä hakee ne kontaktit ja odottaa jos sitä pyydän.

Kepitkin oli Ulpulla ihan hyvin muistissa. Neljää keppiä jo mentiin ihan mukavasti ja ekan välin Ulpu hakee jo tosi hyvin. Ensi kerralla minä vaihdan sitten ohjauspuolta, että tulee sitäkin tehtyä heti alusta asti toisin kuin Artun kanssa.

Radapätkällä oli tarkoitus tehdä 1-3 aitaa ja siitä mutkaputkeen, mutta Ulpu ei halunnut mennä mutkalliseen tällä kertaa ollenkaan. Suorakin teetti aluksi töitä. Saattoi osittain johtua kouluttajan jännäämisestä ja pimeästä nurkkauksesta. Pari kertaa kun Ulpu meni suoran putken niin lopetimme sitten siihen. Tehtiin pari aitaa. Ne meni kivasti.

Lopuksi siirrettiin suora putki valoisaan paikkaan ja hyvin Ulpu sinne meni. Yhdessä vietiin aluksi namialusta ja sitten vaan suorittamaan. Meni kerran jopa ilman pyyntöä sinne putkeen temuamaan..hassu koira.

On kyllä kiva välillä treenata ainoastaan rauhallisen koiran kanssa, kun Arttu on taas niin tulinen treenattava nykyään. Se toivottavasti on kausiluontoista.

Ahkeraa ravaamista

2008-10-27T14:35:00.000-07:00

Tänään taas mentiin pakarat paukkuen.

Juoksimme reilut 3km urheasti vesisadetta uhmaten.

Ison tauon jälkeen

2008-10-26T15:38:00.001-07:00

Johan on kestänyt taas edellisestä treenikerrasta. Minä olen ollut sairaana ison tovin ja sitten ei olla muuten päästy. Hakua on parikin kertaa pitänyt mennä tekemään, mutta ei ole oikein löytynyt hakukavereita :(

Nyt on kuitenkin päästy juoksemaan, kun Henna on jälleen elävien kirjoissa. On se kyllä ihan hauskaa, kun vähitellen sitä alkaa jaksamaan jo enemmän kuin kilsan :D. Arttukaan ei enää hinaa kuin heikkopäinen. Sellaiset viileät ja kuivat kelit on parhaita juoksemiseen, mutta sadekkaan ei oikeastaan haittaa. Täysiä vaan.

Ulpulla alkaa tiistaina agility jatko1 ryhmässä. Onneksi saatiin vaihdettua yhden koirakon kanssa paikkoja, kun meidät oli laiytettu sellaiselle päivälle joka ei meille sovi. On se kiva kun toiveita ei edes viitsitä vilkaista. Arttukin oli laitettu sellaiselle päivälle minkä olin ilmoittanut epäsopivaksi. Arttu viettää nyt sitten treenitaukoa, kun en jaksanut ruveta vaihtamaan. Varmaan tekee Artulle ihan hyvää kunnon loma. Tehdään sitten muita juttuja sen aikaa.

Riekkukoira treenaa

2008-09-29T09:23:00.000-07:00

Tänään meillä olikin Ulpun kanssa tosi kiva treenipäivä. Ulpu oli alkutreeneistä aika lailla hajujen maailmassa, kun joku oli kylvänyt kasvihuoneeseen mm. nakkeja. Sitten kun vauhtiin päästiin niin meni oikein hyvin.

Ensimmäisen ä me tehtiin kenua joka oli ihan oikea ja iso. Minä pidin Ulpun valjaista kiinni ja apukouluttaja kippasi keinua hitaasti. Oikein kivasti meni. Namialusta odotti heti alastulolla ja palkkasin Ulpua alustalle vielä muutaman kerran.

Sitten meillä olikin vuorossa pituutta. Aluksi lautettiin kaksi palaa ja sitten kun se meni ok, niin lisättiin kolmas. Pituutta otettiin luoksekutsuna. Välillä Ulpulta meinasi vähän hypyn pituus loppua, mutta hyvin se loikka siitä venyt, kun vähän vaan innosti.

Hypättiin myös aitaa ja sekin meni Ulpulta mallikkaasti. Minä ohjasin sivusta ja namialusta odotti aidan takana. Harjoiteltiin myös vaikeammista kulmista hyppäämistä.

Keppejä tehtiin vain muutama kertaa , että saataisiin Ulpu niistä innostuman. Jälleen laitettiin namialusta kakkoskepin taakse ja siten kun ulpu oli alustalla, niin vedin sen toisesta välistä toisen namin kanssa.

Putkea harjoiteltiin sekä suorana, että uu:n mallisena. Aluksi mentiin meille uutta mustaa putkea ihan suorana. Vietiin eka yhdessä namialusta putken suulle ja sitten mentiin suorittamaan. Ihan hyvin Ulpu sinne putkeen meni ja minä juoksin hihkuen vierellä. Uu:n mallista putkea Ulpu vähän ihmetteli aluksi, mutta meni sinne kyllä lopujen lopuksi oikein hienosti.

Tänään harjoiteltiin lelupalkkaa oikein urakalla. Otin kotoa mukaan iki-ihanan vinkuvan krokotiilin jonka ajattelin pyhittää kokonaan Ulpun agilityleluksi. Tähän mennessä Ulpua ei ole lelut (ei edes vinkuvat) kentällä kiinnostanut, mutta krokotiili kyllä vei voiton loppujen lopuksi ja maan haistelu ei ollut enää niin kivaa. Aina taukojen aikana vähän revittiin krokotiilia ja se olikin Ulpun mielestä tosi kiva vaikka vinkuminenkin lakkasi. Muutaman kerran palkkasinkin krokotiililla ja annoin Ulpun voittaa vetoleikin. Nä'tisti Ulpu siitä kuitenkin aina malttoi luopua ja palkkasin kun päästi irti.

Henna oli kyllä tosi ylpeä Pulpusta tänään. On se rohkea tyttö nykyään!!!!

Krokotiili korjattiin kotona jesseteipillä ;D

Haahuilua ja hakuilua metsässä

2008-09-24T15:28:00.000-07:00

Tänään oli Artulla ja minulla kiva ilta. Päästiin vähän testailemaan Hakua. Haku on enemmänkin paimekoiralaji, mutta hienosti ja kannustavasti meidät mukaan kuitenkin otettiin. Mentiin metsään lähelle ampumarataa ja neljän ihmisen voimin tehtiin kaksi hakualuetta keskilinjan molemmille puolille. Minä siellä mukana melko pihalla kaikesta. Tein vain työtä käskettynä ja toimin maalimiehenä muiden koirille..jännittäävää. Mukana oli mm. kaksi nahkaa.

Arttu pääsi harjoittelemaan aluksi siten, että Arttu oli kiinni ja katsoi minun kanssa piiloon menevää ja Arttua kutsuvaa maalimiestä. Sitten päästin Artun irti ja sanoin "Ukko". Arttu sinkosi etsimään maalimiestä. Kun maalimieslöytyi ja palkkasi Artun niin sitten hain Artun takaisin remmiin. Oli Arttu ainakin herkuista innoissaan, vaikka ei se ihmisistä kauheasti välitä.

Toinen harjoitus oli sellainen, että lähdettiin maalimiehen kanssa kävelemään samasta pisteestä siten, että me Artun kanssa keskilinjaa eteenpäin ja maalimies samaan tahtiin mesitä viistosti pois päin samalla melua pitäen ja koiraa kutsuen. Sitten maalimies meni piiloona ja Arttu lähetettiin taas Ukkoa katselemaan. Hyvin Arttu ne maalimiehet sieltä metsästä aina löysi.

Sovittiin, että ensi kerralla tehdään Artulle sellainen harjoitus, että se joutuu lähteä etsimään minun kanssani maalimeistä piilosta ilman, että se on nähnyt sen etukäteen temmeltävän metsässä. Aika jännää touhua.

Tarkoitis on siis vielä opettaa Arttu ilmoittamaan löytyneestä maalimiehestä esim. haukkumalla. Aika näyttää miten Arttu tähän harratukseen tykästyy. Minusta se ainakin oli kivaa. Nikkise ja heidän nahkalapsikin pääsee mukaan hakuilemaan kunhan lapsi ensin kotiutuu.

Artun kahden viikon treenit

2008-09-23T14:52:00.000-07:00

Tällä kertaa ei sitten tarvi odotella ratapiirroksia, kun tämä ei nyt vaan yksinkertaisesti jaksa piirtää neljää rataa. Pohdin siis vaan tässä nyt tämän ja viime viikon treenejä jollakin tavalla :)

VIIME VIIKON TREENIT

Meni Artun kanssa vähän säätäessä, kun herra taas haukkui pystyyn minun ohjaamista. Nyt opin sellaisen kikan, että saan vislaamalla Artun haukkumisen loppumaan. Koulttaja vähän pohtikin, että kannattaisikohan meidän käväistä mölliryhmässä, koska siellä on lyhyempiä ratoja ja saataisiin sen myötä hioa enemmän ohjaamista ilman että tarttisi yrittää rynniä kokopitkää rataa läpi kamalasti kämmäillen. Ilmoitinkin Artun sitten mölliryhmään. Toivottavasti tästä on apua. Ainakaan virallisiin kisoihin ei mennä ennen kuin saadaa yhteistyö kunnolla sujumaan.

Viime viikon ratoja miettiessä tuumailin, että sellaiset nopeat pätkät menee meillä yleensä poikkeuksetta hyvin. Ongelmaa tuottaa sitten nämä pienellä alueella pyöritykset joissa minä kämmäilen ja Arttu hermostuu.

Aidoilla Arttu on kyllä tosi kärppänä. Ei paljoa rimoja tipu, kun herra kiitää häntä putkellä. Aika hyvin ollaan saatu myös sellaiset hommat hallintaan, että miten ohjaan Artun jonkun todella puoleensavetävän esteen (esim. puomin) ohi. Monesti on ollut se, että Arttu vaan menee sinne lemppariesteelle vaikka tekisi itse kärrynpyöriä (en muuten oikeesti edes osaa kärrynpyörää).

Kepit radalla kyllä tuottaa suunnatonta tuskaa, mutta yksittäisenä menee ihan hyvin. Vähitellen myös minun ohjatessa toiseltas puolelta.

Kontakteille jämähtämistä vahvistetaan koko ajan ja yhä paremmin Arttu sinne jämähtää vaikka olisi kuinka innoissaan tahansa. Irtoamista saisi kyllä ahvistaa vaikka se käytännössä onnistuukin ihan hyvin, mutta pitkillä suorilla sitä tarvittaisiin enemmän.

Toinen rata me suoritettiin aika nopealla tahdilla ja melkein säkkipimeässä. Siitä ei kamalasti ole muuta sanottavaa, kuin että rengas meni radalla hyvin. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Yleisenä kommenttinä, että takaaleikkaukset ja mäkelöt myös menee nykyään tosi kivasti.

TÄMÄN VIIKON TREENIT
Eilen siis jatkettiin treenailua Artun kanssa heti Ulpun treenien perään.

Eka rata olikin aikamoista pyörittelyt. Välillä Artu vähän kiljahteli minulle, mutta rengasta lukuunottamatta meni oikein kivasti. Radalla oli yksi pakollinen kinkkinen takaaleikkaus, mutta se meni ihan ok. Putkelle lähettämistä harjoiteltiin siten, että itse ei saanut mennä tiettyä kohtaa lähemmäs putken suuta vaan koiran piti lähettää putkelle kauempaa. Kaiken lisäksi putken suu sojotti vielä aivan toiseen suuntaan joten koira joutui tehdä tiukan kurvin uukäännökselle melko itsenäisesti. Onneksi putki on Artusta hauska ja herra hekeutui sinne hyvin.

Toinen rata oli taas kunnon paahtamisrata. Radalla oli keinu, aa, pussi, pituus, putki ja iso liuta aitoja. Ei siis kovin paljon räksytystilanteita, kun saatiin vaan päästää täydellä teholla eteenpäin. Keinu meni radalla hyvin ja Arttu malttoi hidastaa hyvin joten keinu ja koira laskeutui kauniisti alas asti. Pussi menee myös hyvin kunhan muistaa Arttua kannustaa koko ajan ettei A puolla pussissa minuun päin (jolloin tulee törmäysvaara). Oli kyllä tosi kiva rata.

Yksittäisenä harjoittelimme Aa:ta sekä keppejä. Kepit meni normityylillä tosi mukavasti ja Arttu jaksoi niitä tahkota. Välillä kyllä pidettiin taukoa. Harjoiteltiin myös väärältä puolelta ohjaamista siten, että namialusta ohjasi Artun taas ekasta välistä. Siitä oli sitten Artun huomattavasti helpompi jatkaa kepit loppuun. Kehittymistä siis löytyy

Huomenna on minulla ja Artulla uuden koitoksen eka treenikerta..jännittää. Siitä lisää treeniblogissa myöhemmin.

Ulpun kahden viikon treenit

2008-09-23T14:09:00.001-07:00

Viimeinkin kerkesin koneen ääreen. On niin ollut menoa ja säätöä, ettei oo kerinnyt treeniblogiin kamalasti paneutua. Nyt tilanne sitten korjaantuu :D

VIIME VIIKON TREENAILUT
Viime viikolla meillä oli veeeiset treenit Killerillä ja jälleen oli kuvioissa uusia kivoja esteitä. Keinua harjoiteltiin ekaa kertaa siten, että se oli aivan matalana ja joku oli sitten varovasti nostamassa takaa, ettei keinu heti rämähsä alas. Itse olin kiinni Ulpun valjaissa, ettei vieraiden ihmisten liikä läheisyys vaikeuta Ulpun suoritusta. Keinun loppukontaktilla käytimme jälleen namialustaa. Hyvin Ulpu keinulle uskalsi mennä. Siitä olen tosi iloinen.

Toinen uusi este oli sitten pöytä. Ulpu tajusi pöydän idean tosi äkkiä ja siinä sainkin otettua Ulpuun vähän etäisyyttä, kun neiti meni pöydällä niin itsenäisesti heti käskyn saatuaan. On se kätevä keksintö se namialusta.

Putkea tehtiin oikein mutkan kanssa ja hyvin se Ulpu sinne meni. Taas oli namialusta putken suulla odottelemassa. Ihan se Ulpu näyttää jo touhusta alkavan innostua.

Kepeillä Ulpu haki jo itse toista väliä eikä apukouluttajatkaan pelota enää niin paljon.

TÄMÄN VIIKON TREENIT VIHERLANDIALLA
Tänä maanantaina olisin siis siirtyminen "Vihrtsuun". Mietin vähän etukäteen, että mitähän Ulpu sanoo kasvihuoneesta, mutta eipä tuo välitänyt uudesta ympäristöstä tuon taivaallista. Hyvä juttu!

Meillä oli jälleen treenauksessa rengas. Rengas menee ihan hyvin sillä tavalla, että minä lähetän ja joku houkuttelee samalla namin kanssa tai minä itse otan Ulpun renkaan läpi luoksekutsuna. Se, että minä juoksisin renkaan vierellä ohjaamassa on Ulpulle vielä tällä estellä liian vaikeaa. Neiti meni vähän hämilleen tästä. Vähitellen siis edetään ja harjoitellaan irtoamista.

Muurilla meillä oli käytössä vain minimuuri, kun osa estesitä oli vielä matkalla, mutta hyvin saatiin harjoiteltua silläkin. Ulpu vain kerran otti apua ponnistukseen itse muurista. Muuten hyppäsi tosi kauniisti yli. Nyt rupesimmekin siitymään lelulla houkuttelusta siihen, että ohjaan itse sivulta ja Heitän lelun vasta, kun Ulpu on suorittanut esteen. Hyvin toimi. Harjoittelimme irtoamista myös namialustalla, kun Ulpu meinaa välillä vähän vahtailla liikaa minua. Nyt keskittyi hyvin eteenpäin syöksymiseen.

Harjoittelimme myös keppejä. Namialustaa koetettiin tänään laittaa vähän pidemmälle kuin kakkoskepin taaksen. Kyllä se siitä rupeaa vähitellen lutviutumaan. Kouluttaja sanoi, että Ulpulle voisi olla hyvä koettaa jatille pian saapuvia kujakeppejä.

Aa:ta harjoitetiin perinteiseen matiin, mutta lisänä sellainen, että namia laitettiin loppupään namialustan lisäksi myös alkupään kontaktille edesauttamaan, että Ulpu oppii paremmin ottamaan myös alkupään kontaktin.

Lisäksi kouluttaja opetti meille miten harjoitella esim aidan siivekkeen kiertämistä namialustan kanssa ja miten lähteä vähitellen hommaa vaikeuttamaan. Siinä me sitten pyörittiin se siivekkeen läheisyydessä hyvä tovi. Onneksi on ahne koira joka hyvin mielellään haketuu hillopurkin kannen läheisyyteen.

Meidän treeneissä oli mukana pieni jackrusselltyttö. Ulpu kyttäili sitä koko treenien ajan kovin kiinnostuneesti (mutta ei siis vihaisesti).

Kouluttaja kehui, että Ulpu osaa sekä tekee juttuja tosi hienosti ja on kovasti piristynyt jakson aikana. Kehoitti minua ilmoittamaan Ulpu sellaiseen paljon rakkautta vaativien koirien ryhmään ensi jaksolle ;D.

Ulpu reipastuu kerta kerralta ja vieraat ihmiset pelottaa harvemmin. Tai sitten se johtuu siitä, kun meidän "pelottava" treenipari on ollut poissa. Hyvin Ulpu ottaa vierailta herkkuja ja saattaa mennä muutenkin nuuskimaan. Ja ehkä maailman seitsemäs ihme tapahtui kotona eilen. Minä lähdin käymään jossain Ulkona, niin Ulpu oli ennenkuulumattomasti uikuttanut minun perään (tätä se tekee normaalisti vaan Ismon perään). Tämä jos jokin oli outoa. Taitaa siis tarkoittaa sitä, että Ulpun suhde minuun on lähentynyt yhteisen harrastuksen myötä :)

Ulpu dietittää edelleenkin. Se joka iltaruoan jälkeen hakee nahkarullan lelukorista ja järsii sitä jossain yksinään. "Täytyy syödä luuta (ja rappuralli) kun saa niin vähän ruokaa" Ulpu tuumii..

Iloitin Ulpun eilen uudelle treenijaksolle jatko ykkösiin!!

Kisakoitos

2008-09-09T01:52:00.000-07:00

Laukaan agilitykisoissa 7.9.2008

Olihan se aikamoista menoa Vihtavuoressa, mutta tavoiteena olikin päästä kunnialla loppuun..tai ainakin loppuun.

MEDI 1 A-agilityrata, Hyl

Ensimmöinen rata oli aivan kauheaa säätöä ja virheitä yms. tuli vähän jokapaikasta. Mua kyllä jännitti ihan törkeesti ja sen takia varmaan ohjasin ihan päin prinkkalaa. Hylky tuli heti alussa, kun Arttu aidan jälkeen kiersi renkaan. Tämä tosiaan oli jo ennalta arvattavissa, mutta kyllä tuli minun käskykin vähän myöhässä. Sitten seuraava ongelmakohta tuli kun Arttu kileti putkella ja rupesi komentamaan minua. Taas tyuli varmaan käsky liian myöhässä ja epäselvä ohjaus. Keinun Arttu haki hyvin, mutta lentokeinu siitä tuli, vaikka rupesin Arttua jarruttamaan jo heti putken alussa. Pitää nähtäävästi olla paljon jämäkämpi jarruttamisessa kun kisataan. Treeneissä riittää paljon vähempi. Keinun jälkeen tuli keilto aidalla ja taas komenettiin. TAAS vähän myöhäinen käsky. Vitsi mää oon hyvä tässä :). Sitten kutkeen päästyä kaikki menikin oikein hyvin. aina kepeille asti. Viimeisen aidan jälkeen ennen keppejä tuli kämmäys valssin kanssa, mutta päästiin kyllä siitä eteenpäin ihan hyvin. Kepit meni niin huonosti kun vain voi mennä, mutta minä halusin tehdä ne loppuun asti. Arttu komensi ja minä yritin ohjata. Ja sitten kun meinasi vielä keuhkotkin loppua nin hyvää tulee. Loput esteet menikin sitten ihan hyvin. Jeee

MEDI 1 B-agilityrata, Hyl

Tällä radalla kaikki meni jälleen hyvin kepeille asti. Kepit päästiin hitaasti läpi ilman hylkyä.. hähää. Sitten meni aidat hyvin, mutta kolmammella aidalla juuri ennen putkea Arttu kielsi aidan ja kiersi sen vielä minusta katsottuna Ulkokautta vaikka mielestäni käsky tuli ajoissa ja käsikin ohjasi. Olis pitänyt ehkä tehdä tiukempi käänös omalla vartalolla. Voi olla että putkikin herraa houkutteli. Sitten menikin putki, aa ja pituus ihan kivasti vaikka Arttu jäikin AA:n päälle hetkeksi louskuttamaan. Pituuden jälkeen aidalla tuli jonkinmoinen töppäys, kun minä huutelin omiani. Päästiin kuitenkin siitä yli ja putkeen. Putken jälkeen tein mäkelöt ja sain ohjattua Artun melko hyvin aidan kautta keinulle. Jälleen vaan olisi pitänyt ruveta itse jo vartalolla ruveta kääntämään ajoissa. Artun kurvi meni pitkäksi ja se tuli kienulle kyytiin vähän sivusta. En nyt osaa sanoa osuiko se alussa kontaktiin ollenkaan. Muuten keinu meni hyvin ja Arttu odotti hienosti. Töppäys putken suulla, mutta muuten kaikki meni sitten loistavasti renkaalle asti. Rengasta Arttu ei taaskaan suorittanut johtuen ehkä minun puuttuvasta käskystä. Renkaasta ei menty vaikka jäimme sitä korjaamaan. Loppuun siis päästiin.

Kyllä sitä taas oppi paljon. Arttu vaatii tarkkaa ohjausta ja rengasta sekä keppejä pitää työstää urheasti. Oli tosi kiva päivä. Kotimatkalla käytiin vieljä juoksuttaa koiria Leppäveden hiekkamontuilla. Kotona nukkuikin sitten illalla sikeästi kaksi nelijalkaista.

Ulpukin laihduttaa :)

2008-09-04T13:35:00.000-07:00

TAVOITE
-1,5kg

Tiistaina käytiin pyöräilemässä Ulpun ja Minnan kanssa 8km.

Tänään pyöräiltiin Minnan, Artun ja Ulpun kanssa n. 5km.

Hyvin Ulpu jaksaa juosta hyvin mukana ja melko hienosti jo menee vierellä. Harrastamme pyöräilyä hiljaiseen myöhäisis-ilta aikaa, että saadaan mennä rauhassa ilman kanssakulkijoita. Eiköhän se Ulpukin siitä hoikistu. Arttukin oli tällä kertaa mukana juoksemassa. Ihan hyvin sujui, kun Minä menin Artun ja Minna Ulpun kanssa.

Viikonloppuna käytiin Soinin Arpaisilla patikoimassa. Tai minä pyöräilin jalkani kanssa ja Arttu juoksi mukana. Matkaa maastossa tuli yhteensä 7km. Viimeisen 0,5 kilsaa Arttu oli rissalla korissa, kun se rupesi jarruttelemaan menoaan (johtuen jälkijoukosta).

Yksittäisestetreenaajat ja rampa esittäytyy

2008-09-02T09:18:00.000-07:00

Tällä viikolla treenit oli aika hidastempoiset, kun tän varvas leikattiin viime viikolla ja sen myötä meno linkuttavaa ja hidasta. Olis syytä olla varvas kunnossa sunnuntain kisoihin mennessä.

ULPUN TREENIT
Ulpun kanssa saatiin tällä viikolla treenata jälleen uusia esteitä sekä vanhoja tuttuja.

Pussi oli meillä heti melkein treenien alussa ja se jännittin putken tapaan Ulpua aluksi tosi kovasti, mutta kyllä sieltä läpi tultiin reippaasti sitten, ku oltiin ekan kerran kynnys ylitetty.

Toinen uusi este oli pituus. Aloitettiin pienestä ja vähitellen suurennettiin ja pikkuisen jopa pidennettiin pituuden pituutta :D. Luoksekutsuna kyseistä estettä siis harjoittelimme. Kyllä se Ulpu tajusi, että siitä pitää yli tulla.

Harjoittelimme myös muuria. Medipalikalla ilman päällysnappuloita ja minipalikalla päällysnappuloiden kanssa. Otettiin luoksekutsuna sekä siten, että ohjasin sivulta ja heitin lelun yli. Kerran Ulpu taisi ponnistaa palikoiden päältä. Kyllä se tästä.

Harjoittelimme myös keppejä vaikka ne ei varsinaisiin treeneihin kuulunutkaan. Laitoin pakkoskepin taakse namialustan ja sitten kun Ulpu tuli välistä taas minun puolelleni niin palkkasin siinä toisen kerran. Ajattelin, etä voisi ruveta käyttämään alustaa Ulpulla enemmänkin. Se on ihan kätevä.

Harjoittelimme myös luoksekutsuna rengasta. Hyvin se Ulpu sieltä reiästä hyppää.

Aa:ta harjoittelimme myös ja loppuun laitettiin tietenkin se jo tutuksi tulut namialusta. Ulpu odottaa hyvin kontaktilla. Istuu odottelemaan, kun pyytää.

Lopuksi vielä piti esittää kouluttajalla muurin suorittaminen Ohjasin itse sivulta ja heitin lelun ylitse, kun ei Ulpua kuitenkaan olisi niin paljon kiinnostanut kouluttajan luokse mennä. Kouluttajamme antoi muurin jälkeen kuitenkin Ulpulle namin ja Ulpua ei edes pelottanut. Hyvä juttu!

Täysikokoista puomia myös piti olla treenattavana, mutta se jäi meiltä väliin.

ARTUN TREENIT..
..oli tällä viikolla vähän erilaiset allekirjoittaneen jalan takia. Treenattiin yksittäisiä siis vaan.

Alussa puoritettiin putkea ja sitten mutkaputkea ja aitaa. Ei valittamista.

Yksittäisenä harjoiteltiin rengasta. Lähinnä vahvistettiin sitä luoksekutsuna. Muutaman kerran otettiin myös aa:ta, kun muut tutustui rataan. Aa menee hyvin, kun vaan muistaa pyytää Arttua himmaamaan (ja tätä minä en koskaan kisoissa muista, kun olen itse niin kiihtynyt..höh!).

Keinua ja rengasta mentiin peräkkäin. Eka keinua ja siitä sitten renkaalle. Kyllä se Arttu rupeaa vähitellen sen renkaankin läpi menemään. Keinulla harjoiteltiin myös sitä, että jätän Artun kontaktille ja jatkan itse matkaa. Hyvin odotti ilman kärkkymistä.

Kentän laidalta löytyi myös lyhyet kepit ja niitä tahkottiin sitten ehkä eniten. Otettiin ihan normaaliin tapaan ja sitten siltä ns. väärältä puolelta. Minun väärällä puolella oleminen on ollut Artulle vähän vaikeaa, ku ollaan sitä niin vähän harjoteltu. Arttu meinasi aina tulla ekan välin sieltä vasemmalta puolelta missä minä olin. Tein sitten niin, että laitoin Artun odottamaan keppien alkuun siten, että Arttu näki hyvin ekan välin. Sitten kakkoskepin "taakse" namialusta joten ahne koira ei voinut muuta kuin käskyn saatuaan mennä ekasta välistä suoraan hoikuttelevalle namialustalle. Siitä olisin sitten helppo jatkaa kepit loppuun. Vähitellen etenee tämäkin.

Viikonlopun kisat jännitää ihan törkeesti. Sitten radallajännitys taas unohtuu.

Pulput liitää tykimmin

2008-08-28T14:24:00.001-07:00

Pienoisen tauon jälkeen ollaan taas palattu agilityn pariin. Muutamat möllikisat on missattu minun kaikenmaailman vaivojen takia ja se vähän ärsyttää koska viikon päästä sunnuntaina on ekat viralliset eikä olla päästy möllikisoihin salaa harjoittelemaan. Toivottavasti on jalka voimissaa silloin kisapäivänä, niin ei jää nekin kisat väliin.

ULPUN TREENIT
Ulpu on kyllä kovasti taas ryhdistäytynyt, vaikka meidän treenipari onkin sen mielestä edelleen aika jännittävä. Harjoitellaan sitten sillä tavalla, että narunpitäjä seiso vähän kauempana eikä aivan Ulpun ahterin takana. Uusina esteinä meillä oli tällä kertaa puomi ja muuri.

Puomi oli treeneissä vain noin 40 cm korkeudessa, ettei satu niin pahasti jos koira hyppää alas ja että koiraa ei ekalla kerralla jännitä aivan niin paljon puomille menoa. Auttamassa oli kaksi apukouluttajaa. Ulpu meni puomille melko hyvin. Loppukontaktille laitettiin nami ja ihan ensimmäisellä nousulla houkutelin namin kanssa, mutta sitäkään ei muilla kerroilla enää tarvittu. Ekalla nousulla Ulpu meinasi vähän kierrellä, mutta ei jännittänyt kuin toista apukouluttajaa hivenen. Kerran Ulpu sitten luiskahtikin puomilta kokonaan alas. Ei muuta kuin uudestaan. Kontaktille jpyysain Ulpun sitten istumaan ja palkkasin hyvin.

Muurilla otin Ulpun aluksi pari kertaa luoksekutsuja ja sen jälkeen taas heitettiin lelua yli siten että itse ohjasin perinteisesti sivulta. Hyvin Ulpu hyppää. Ehkä vähän keskittyy vielä siihen korkeuteen, mutta ehkä se hyppy siitä pitenee ajan kanssa.

Putkella myös saatiin yllättyä tällä kertaa. Aiemmin Ulpu on arastellut putkea aika paljon, mutta nyt meillä oli putki tosi pitkänä suorana ja Ulpu tuli siitä luoksekutsuna läpi heti. meni niin hyvin, että päätimme koettaa sitä, että olen itse lähettämässä ja juoksi putken vierellä. Meni tosi hienosti ja Ulpu oli ihan innoissaan menossa putkeen vaikka minä en ollutkaan toisessa päässä huutelemassa.

Muita esteitä oli aita ja kepit. Niitä harjoiteltiin tuttuun tapaan. Otimme myös namialustan käyttöön oppimisen helpottumiseksi.

ARTUN TREENIT

RATA I
Tällä radalla oli tarkoitus harjoitella takaaleikkauksia. Ohjaajan antamat pakolliset takaaleikkaukset oli esteiden 3 ja 4 sekä 6 ja 7 välissä. Ekat kolme aitaa ohjasin Arttu siten, että juoksin esteiden oikeaa puolta ja sitten takaaleikkasin..tai ainakin yritin..sovitussa kohdassa. Olihan se vähän säätöä, kun Arttu rupesi jarruttelemaan, kun aloin takaaleikkaamaan. Kun tästä selvittiin, niin putkeen Arttu meni oikein hyvin ja minä oikaisin odottamaan aitojen väliin. Tarkoitus oli taas tehdä takaaleikkaus, että olisin päässyt ohjaamaan Arttua (tiukasti oikealle kurvaten) renkaan jälkeiselle aidalle. No Arttu rupesi taas jarruttelemaan. Se on aika hassu, että kotona se tekee rengasta ihan innoissaa, mutta treeneissä se ei ole ollenkaan kivaa. No tämä kohta saatiin luistamaan jotenkin niin päästiin sentään eteenpäin. Renkaan jälkeiset aidat ja putki meni hienosti ja Arttu haki putken suun jälleen oikein hyvin vaikka ei mikään ns. putkihullu olekkaan. Putken jälkeen oli aidan takana odottamassa josta sain sylikäännän kautta ohjattua Artun aidan 12 taakse ja sitten siitä yli renkaalle. Olin tosi onnellinen, kun Arttu hyppäsi renkaan läpi vaikka tultiin melko pahasta kulmasta. Ei siis haitannut yhtään vaikka muuten vähän säädettiinkin :D

RATA II
Tämä olikin sitten se pidempi rata erilaisine kieputuksineen. Aloitimme radan siten, että jätin Artun ekan aidan taakse ja menin itse hieman edemmäs aidan 1 ja 2 vasemmalle puolelle. Alku meni hyviin ja sitä oli hyvä jatkaa kaikki loputkin aidat aina putkelle asti. Itse siis pyörin aitahäkkyrän keskellä juosten edelleen aitojen vasenta puolta. Sitten ohjasin Artun putkeen ja tein itse valssin putken ulostulolle josta meidän oli sitten hyvä jatkaa kepeille ns. oikeinpäin, koska toiselta puolelta suorittaminen on vielä vaikeaa. Kepit meni ihan ok. Välillä Arttu vähän harppaili. Sitten keppien jälkeen päätin kokeilla aidalla menoa siten, että tein vaan itse tiukan kurvin. Ohjasin Artun aidalle ja takaaleikkasin (kouluttaja sanoikin, että ehkä parempi olisi ollut suorittaa kohta siten, että keppien jälkeen teen valssin ja siitä aidalle ilman takaaleikkausta, mutta halusin itse koettaa tuossa kohdassa takaaleikkausta, kun niitä tulee käytettyä melko harvoin ja itse ajattelin, että se olisi nopeampi tapa edetä tässä tilanteessa). Takaaleikauksen jälkeen jatkoin esteiden vasemmalta puolelta ohjaten aina pöydälle asti. Pöytä meni jälleen hyvin. Arttu odottaa siinä aina melko maltillisesti. Pöydä jälkeen jatkoimme aidoille jonka jälkeen tuli "pitkä kuljetus" osuus. Aidan 14 jälkeen tein siis valssin joten Arttu kulki vasenta puoltani seuraavalle aidalle asti. Hyvin malttoi kulkea mukana. Itse olin ehkä liiankin hidas. Sitten lähetin Artun aidalle ja takaaleikkasin itseni puomin vasemmalle puolelle. Arttua ei kyllä tartte paljoa puomille pakottaa. On se niin kiva sen mielestä!! Minä sain juosta kuin heikkopäinen. Puomin kontaktilla olin tosi jämpti ja Arttu jaksoi odotella vaikka kävin vähän kauempana. Suoritimme radan vielä toisen kerran putkesta eteenpäin. Meni oikein mukavasti. Oli kiva rata.

Oikeastaan kaikki muu menee tosi loistavasti. Kun vielä saadaan kepit varmemmiksi ja keppien toinen puoli myös. Sekä se rengas, mutta se on pieni ongelma keppeihin verrattuna. Kotona myös kepit menee paremmin.

Ulpun treeniä ja Saarijärven häröilyä

2008-08-20T08:41:00.000-07:00

Viikko sitten maanataina olimme viimeksi treeneissä ja silloinkin vain Ulpun, koska minä olin kipeänä. Tiistaina sitten onneksi saatiin vähän treenailla omatoimisesti Saarijärven reissun yhteydessä. Sunnuntaina piti mennä möllikisoihin, mutta minä olin edelleen kipeänä, niin emme sitten menneet. Maanantaina ei taas oltu treeneissä, koska minä olin Helsingissä humputtelemassa

Ensiviikolla on vihtavuoressa yhdet möllikisat jonne pitäisi mennä. syyskuussa on samaisessa paikassa Laukan viralliset kisat jonne Artun ilmoitin kahdelle radalle.

ULPUN TREENIT
Tällä kertaa treeneissä Ulpu oli tosi varautunut ihmisiä ja erityisesti minun treeniparia kohtaan. Jos remminpitäjä oli liian lähellä pitämässä liinasta kiinni, niin kaikki energia meni sen välttelyyn. Jatkossa pitääkin sitten ottaa vähän enemmän etäisyyttä Ulpun ja liinanpitäjän välille.

Rengasta Ulpu meni mukavasti, kun vain pääsi asiaan keskittymään. Meillä oli treeneissä se irtorengas, mutta kotona ollaan menty ihan kunnon renkaalla.

Aitaa reenasimme myös ja se menee kanssa hyvin. Aluksi otin Ulpun aidan yli luoksekutsuna muistin virkistämiseksi. Muut kerrat ohjasin itse sivusta heittäen samalla lelun aidan yli. Ulpu tarttuu aina syöttiin :D

Putkea harjoiteltiin edelleenkin mahd lyhyenä siten että minä houkuttelin. Pikkuisen houkuttelun jälkeen Ulpu sujahti vauhdilla putken läpi ja sai superkehut. Sama tehtiin vielä uudeleen.

Keppejä harjoiteltiin samaan malliin kuin edelliselläkin kerralla. Nyt lähinnä tuotti ongelmaa se ensimmäisen välin jälkeen oleva palkkaaja jolta Ulpu ei palkkaa tahtonut ottaa, mutta palkkasin Ulpun itse aina sitten kun se oli pujotellut toisen kepin.

Aa:ta harjoiteltiin perinteiseen tyyliin. Aluksi vietiin yhdessä namia alastulolle ja sitten suorittamaan. Taas ensimmäinen kerta piti houkutella ja sitten Ulpu menikin aa:n ihan itse. Kouluttaja piti liinasta ja minä ohjasin. Hyvin Ulpu malttoi kontaktille jäädä herkkuja maistelemaan..kukapa ei malttaisi.

Urheasti Ulpu on urallaan edennyt ja rikkonut Hennan mielikuvia kaoottisista harjoistuksista.

SAARIJÄRVEN TREENIÄ
Saarijärvellä koirat pääsi testaamaan sekä omaa että vierasta rengasta. Rengas menee Ulpulta mainiosti ja Artullakaan ei tule ohihyppyjä juurikaan enää. Saa nähdä miten käy oikein treeneissä.

Arttu harjoitteli myös pussia ja Ulpukin vähän tutustui kapistukseen. Artun pussiin meno menee yleensä oikein hyvin. Se on kiva.

Illalla koirat pääsi vielä roiskimaan rannalle ja Ulpu uiskenteli ihan urakalla.

JUOKSEMASSA
Eilen käytiin minnan ja Ulpun kanssa juoksemassa muutama kilsa. Hyvin Ulpu jaksoi ja minäkin melko hyvin vaikka keli oli todella hiostava. Loppumatka menikin sitten kaatosateessa.

Kaksi valkoista agitreenaa

2008-08-08T04:51:00.001-07:00

Nyt käydään agilitya treenaamassa sitten oikein kaksin verroin. Sattui vielä oikein sopivasti että meidän treenit kummankin piskin kanssa maanantaina ja aivan peräkkäin.

ULPUN TREENIT
Aluksi treenaamaan pääsi Ulpu. Pariksemme saimme oikein vikkelän kelpie neitokaisen. Aluksi Ulpu joutui odottelemaan boksissaan omaa vuoroa. Ihan nätisti neiti siellä jaksoi odotella.

Ensimmäisenä esteenä meillä oli Ulpun kanssa putki. Ulpua jännitti putki kamalasti vaikka se oli aivan lyhyenä. Apukouluttajan kanssa Ulpua herkkujen avulla putkeen houkuteltiin ja lopulta neidin sinne myös saimme. Taisi tosin olla että minä olin siellä putkessa kauemman aikaa kuin Ulpu :)

Kepeillä harjoittelimme ekaa väliä kahden kepin avulla siten, että apukouluutaja piti liinasta. Pari oli keppien takana houkuttelemassa Ulpua ekasta välistä. Minä lähetin Ulpun kepeille ja siirryin vielä palkkaamaan loppuun kun Ulpu oli ekan välin suorittanut.

Seuraavaksi meillä oli vuorossa aita. Aita laitettiin noin 10-15 cm korkeuteen. Apukouluttaja piti Ulpua aluksi liinasta ja minä otin Ulpun yli luyoksekutsuna. Koetmme myös tätä paikallaanolosta. Hienosti Ulpu jaksoi paikallaan pysyä hälinästä huolimatta. Lopuksi vielä testasimme siten, että minä ohjaan Ulpua aidan yli sivulta ja hietän lelun jonka perässä Ulpu voi hypätä aidan yli. Sekin meni loistavasti

Viimeisenä esteenä oli aa. Tämä osuus minua hirvitti kaikista eniten. Varsinainen kouluttajamme oli tällä esteellä mukana katsomassa ja auttamassa. Sovimme, että minä itse pidän Ulpun liinaa, ettei vieras ihminen laita neidin pasmoja sekaisin. Aluksi kävimme laittamassa herkkuja Ulpun kanssa yhdessä sinne aa:n alastulolle. Sitten vaas suorittamaan. Aluksi laitoin herkkuja jokaiselle pykälälle jonne Ulpu astui. Ensimmäisellä kerran Ulpu kiipesi ylös melko vaivalloisen hitaasti, mutta kuitenkin ihan rohkeasti. Taisi muistaa herkut alastulolla. Minä auttelin kiipeämistä pitämällä kiinni valjaista, ettei neiti ainakaan pyöriä takaisin alas :). Lopuilla kerroilla Ulpua ei tarvinnut juurikaan herkkuilla houkutella vaan se kiipesi ylös jo aivan reippaasti. Onneksi on ahne koira!! Olin kyllä tosi yllättynyt miten hyvin Ulpu aa:n suoritti.

Treenit meni siis oikein mukavasti.

ARTUN TREENIT
Ulpun jälkeen vaihdoin lennossa koiran Arttuun. Vuorossa olikin sitten vähän haastavammat treenit. Ensimmäisellä radalla sai kyllä juosta rinkiä sydämensä kyllyydestä.

RATA I
Ensimmäisen aidan yli otin Artun luokskutsuna ja ohjasin siitä oikealla kädellä putkeen. Sitten juoksin itse putken ulostulon oikealle puolelle josta oli helppo ohjata Arttu suoraan puomille. Tässä ei ollut ongelmaa, kun puomi imee Arttua puoleensa kuin magneetti. Pitten saikin juosta itse aikamoista vauhtia puomin kontaktille jonne Artun palkkasin. Arttu otti kontaktin hyvin ja siitä oli taas kiva jatkaa. Kaikki neljö aitaa meni koikein hyvin. Ohjasin Arttua siten tietenkin, että itse juoksin sisäkääressa. Sitten kaarsimmekin jo pussille. Pussin suulle Arttu hakeutuikin ihan hyvin, mutta palasi takaisin. No uudella yrittämällä sitten pääsimme pussiin ja sieltä putken kautta jälleen aidoille. Aluksi tein aitojen jälkeen valssin ja ajattelin testata keppejä väärältä puolelta. No se meni ihan säätämiseksi, kun ollaan vain vähän tätä harjoiteltu ja vaihdoimme takaisin oikealle puolelle. Kepit meni melko hyvin sitten sitä "oikeaa" puolta. Renkaasta Arttu itti taas ohihyppyä, mutta tarkalla ohjauksella se siitä kyllä meni. Renkaalta vein Artun vasenta puoltani keinulle. Keinu ja pituus meni kivasti, eikä Arttu edes rynninyt pituutta kumoon. Pituudelta Arttu hakeutui hyvin putkelle. Putken jälkeen oli takoitus että olen odottamassa Arttua putkeen ja aidan välissä josta ohjaan Artun oikealla kädellä viimeisen aidan yli. Arttu vähän huuteli minulle kun taas taisin vähän ohjailla epäselvästi. Oli hauska rata vaikkakin jossain kohdin aika vaativa.

RATA II
Sitten vaihdoimmekin toisen 1lk ryhmäön kanssa ratoja ja kouluttajaa. Toinen rata oli melko lyhyt mutta tarkoutus olikin harjoitella välistävetoja ym. koukeroita.

Aloitin Radan siten, että jätin Artun aitojen taakse ja itse menin aitojen vasenta puolta melkein putkelle asti. Etumatkastani huolimatta sain paahtaa aika lujaa, koska putken jälkeen oli tarkoutus ruveta käätämää selkää menosuunteen siten, että ohjaava käsi vaihtuu ja ohjaisin Artun aidan yli asemmalla kädellä. Välistäveto ja seuraava aita samalla periaatteella. Tässä kohtaa tulikin sitten vähän jauhamista ja Arttu haukkua räksytti minun kämmäyksilleni..ja niitähän riitti. Kokeilimme myös sitä, että ohjaan aitojen 4 ja 5 kohdan kahdella kädellä jotta Arttu saisi paremmat ohjeet. Kyllähän se loppujen lopuksi meni melko ok ja ilman haukkumisia. Siitähän se tietää sit että itse ohjaa hyvin kun haukku loppuu. Heh! Kutoaita suoritettiinkin siten, että seisoin itse aita selän takana ja puöräytin Artun aluksi 5 ja 6 aidan lälistä eteeni. Sittän 6 ja 7 aitojen jälistä ja sitten vasta 6 aidan yli ja siitä loppuun. Oli vähän sekava selostus, mutta ei se mitään.

KOTITREENIÄ
Eilen suunniteltiin Ismon kanssa meidän irtorenkaalle oma teline jonka Ismo sitten parvekkeella kasaili. Tuli aika hieno ja oikein toimiva vaikka rimavarasto olikin rajoittunut. Illala käytiin sitten omilla kepeillä harjoittelemassa Artun kanssa kepeille hakutumista sekä oikealta että vasemmalta puolelta ohjaten. Vähitellen Arttu rupeaa hyväksymään sen että saatan olla keppien toisellakin puolella. Myös Ulpu harjoitteli akaa väliä samaan malliin kuin treeneissä. Riikka toimi palkkaajana kakkoskepin takana ja itse huolehdin loppupalkkauksen.

Rengasta Artun kanssa harjoiteltiin urheasti ja kertaakaan Arttu ei hypännyt sivusta vaikka tahalteen jätettiin telineeseen Artun kokoinen aukko. Oikein mallikkaasti meni ja Arttu hyppi sitä jopa itsekseen. hassu koira. Harjoittelimme myös lähettämistä siten, että minä lähetin Artun renkaalle, mutta jäin itse melkein samoille jalansijoille. Riikka palkkasi sitten renkaan takana. Ulpukin pääsi kokeilemaan rengasta. Ismo piti liinasta ettei tule vääriä suorituksia. Minä otin Ulpua renkaan läpi luoksekutsuna. Meni sekin kivasti.

Ahkeraa mejäilyä

2008-08-03T13:39:00.000-07:00

Viikonloppuna päästiin Soinissa mejäilemään pitkästä aikaa. Aluksi oli tarkoitus vetää molemmille vain yhdet yhdet jäljet, mutta molemmat saivat sittenkin jäljestää kaksi jälkeä viikonlopun aikana.

Lauantaina teimme koirille lyhyet suorat jäljet joiden annettiin vanhentua vain noin 6 tuntia. Tämän tarkoituksena oli hieman viritellä Ulpua lajin pariin, kun sen ensimmäinen jälki meni miten meni.

LAUANTAIN JÄLJET
Ulpun jälki oli vain noin 45 metriä pitkä suora jonka puolessa välissä oli makaus. Jälki vedettiin sellaiselle vanhalle heinääntyneelle polanteelle. Ismo ja Ulpu ajoivat jäljen yhteistuumin. Hyvää harjoittelua molemmille. Alussa Ulpulla oli pienoista haahuilua, mutta Ulpu jatkoi ihan hyvin matkaa, kun Ismo vähän opasti. Ulpu etenee nenä pääasiassa maassa nuuskutellen. Makauksen Ulpu osoitti ihan ok ja loppumakaus löytyi myös mukavasti. Tarmokkaasti Ulpu rupesi kaatona toimivaa rustoluunpalaa peittelemään. Hassu tyttö. Tästä on ihan kiva jatkaa.

Artun jälki oli noin 85 metriä pitkä suora jossa oli noin 30 ja 65 metrin kohdilla makaukset. Artun jälki oli kuivassa kangasmetsässä jossa oli välissä aika pahoja katajapusikoita ym. oksavirityksiä. Jälki päättyi heinikkoisempaan alueeseen. Artulla näkyy suurta kehittymistä työskentelyssa edellisiin kertoihin verrattuna. Alkumakauksen jälkeen tarvi vain vähän osoittaa jäljen suunta, niin herra lähti hyvin määrätietoisesti menemään jälkeä pitkin. Arttu etenee pääasiassa ilmavainun avulla ja kulkee "siksakkaamalla" jälkeä pitkin. Osoittaa makaukset tosi kivasti vaikka muuten ei jurikaan nenää maahan laske. Arttu meni reippaasti loppuun asti, eikä yhtään kysellyt apuja saatikka välittänyt risukoista. Artulla oli myös kaatona pala rustoluuta. Oli tosi kiva nähdä, kun pieni nenä pääsi kunnon työskentelyyn ja koira oli selvästi innoissaan jäljestämisestä.

SUNNUNTAI
Lauantaina kävimme Imson kanssa vetämässä vielä toiset jäljet jotka ajettiin sitten vasta sunnuntaina noin 19 tunnin vanhoina.

Aluksi jäljestämään pääsi Ulpu. Ulpun jälki oli noin 55 metriä pitkä. Jälki alkoi heinikkoisesta kankaasta ja jatkui kulmasta kangasmetsään jonne se myös päättyi. Alkumakauksen ja kulmamakauksen välinen osio (noin 20 metriä) meni tosi hyvin ja Ulpu tiesi tasan tarkkaan minne mennä. Makaus löytyi myös ja Ulpu sitä nuuskutteli. Kulmamakauksen jälkeen Ulpu rupesi tuumailemaa, että minne seuraavaksi ja oli vähän haahuilumielellä. Tämä on kyllä ymmärrettävää, koska kulma oli Ulpun ensimmäinen. Taas kun vauhtiin päästiin, niin Ulpu meni jälkeä pitkin oikein kivasti. Ainoa stoppi tuli jäljen yli menevän polun kohdalla. Ulpu meni steppailemaan polulle edestakaisin. Liekö siitä joku eläin yöllä hiipinyt ja mahd. levittänyt jäljen hajua laajemmalle alueelle. Ismo osoitti jäljen uudelleen ja myös viimeinen makaus ennen loppua löytyi hyvin. Loppumakaukselta Ulpu löysi itselleen possunsaparon ja taas tuumasta toimeen eli saparoa peittämään. Saa nähdä jos joskus päästään tositoimiin, niin peittääkö neiti sen haavoittuneen jäniksenkin sammalilla ;D

Artun jälki oli pidempi noin 80 metriä pitkä. Kulmia oli yksi ja molemmilla sivuilla noin puolen välin tienoilla makaukset. Jälki tehtiin kuivaan kangasmetsään. Arttu lähti heti alkumakaukselta hienosti etenemään jälkeä pitkin. Matkaamme siivitti hienoinen tuuli ja oli jännä seurata miten Arttu käytti tuulta hyväkseen. Kaikki makaukset löytyi tosi hyvin. Arttu etene reippaasti eikä kaivannut muuta kuin kehumista. Kulma meni tosi hyvin myös ja se oli kiva, kun kulmat on tuottaneet meille monesti ongelmia. Lopussa oli hauska nähdä, kun Arttu kulki jäljen sivussa vasemmalla puolelle ja tuuli puhalsi oikealta hivenen etuviistosta tuoden jäljen hajun hyvin Artun nokkaan. Artulla ei ollut epäilystäkään kaadon paikasta ja määrätietoisesti se paineli jälkeä pitkin kaadolle asti saparoaan ihailemaan

Oli kyllä tosi kiva viikonloppu ja onnistuneita jälkisuorituksia molemmilla. Ulpu on edistynyt kivasti ja tajunnut homman idean aika nopeasti (jos vertaa Artun opetteluvaiheeseen). Sellaisen huomion teimme, kun Arttu on ollut mm. viime kesän jäljillä välillä todella hukassa, että johtuisiko se mahdollisesti siitä, kun useimmat jälkemme ovat olleet metsässä, missä moni käy tekemässä jälkiä. Ja tästä päätelmä, että useat tuoreet hajut ovat saattaneet sekoittaa liikaa aloittelevan Artun nokkaa, kun se yleensä ottaa jäljen hajun ilmasta. Nyt taas viikonloppuna metsät olivat ns. puhtaita muista jäljistä ja koira eteni jäljellä ilman ongelmia. Mietimmekin, että josko treenaisimme aina Soinin reissuilla, kun siellä sitä metsää piisaa.

Ulpukin agilitaa?

2008-07-21T11:23:00.000-07:00

Kyllä. Maanantaina Ismo ja Ulpu (The Rescue-koira) kävivät JATin hallittavuustestissä joka täytyy siis suorittaa hyväksytysti ennen agilityn alkeiskurssille pääsyä. Testistä Ulpu suoriutui oikein hyvin. Meidän agilitytaival alkaa siis tuossa parin viikon kuluttua ja jännityksellä odotellaan miten hommassa käy.

Tässä pohdintaa lyhykäisesti testin kulusta:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS
Ilmoittautumisen jälkeen oli heti vuorossa luoksepäästävyyden testaus. Tapansa mukaan Ulpu oli varuillaan uutta ihmistä kohtaan ja piti ns. turvaväliä. Aluksi Ulpu ei oikein ollut uskaltanut ottaa ennen kuin testaajana oleva nainen katsoi Ulpusta pois päin, mutta myöhemmin kyllä rohkaistui. Kun testaaja oli ottanut Ismolta Ulpun vinkulelelun, niin kaikki arastelu oli kadonnut siihen paikkaan. Testaaja olikin sanonut lopuksi, että Ulpu on vähän arkaa, mutta varmasti tulee toimeen kaikkien kanssa kunhan ensin tutustuu. On kuulemma erittäin kiltti ja mukava koira. Lopuksi Ismon oli vielä pitänyt leikittää Ulpua ja Ulpu keräsi pisteet kotiin näyttämällä asento-temppunsa ihan omatoimisesti vinkulelun toivossa :D

TOISETEN KOIRIEN OHITTAMINEN
Tässä osiossa oli tarkoitus testailla Ulpun suhtautumista muihin koiriin ja sitä miten Ulpu osaa ottaa kontaktia ohjaajaan. Aluksi oli täytynyt mennä lähelle vierasta koirakkoa ja kiertää heidän ympäri. Heti perään sama juttu toisen koirakon ympäri. Samalla Ismon oli täytynyt pitää kontaktia yllä Ulpun kanssa. Tästä osuudesta Ulpu oli suoriutunut oikein mallikkaasti. Testaaja oli pitänyt Ulpun toiminnasta. Ismo olisi kuulemma saanut houkutella enemmän Ulpua kontaktiin.

PAIKALLAANOLO
Tässä osiossa koira piti pyytää paikalleen (asento vapaa) ja sen jälkeen ohjaajan oli täytynyt mennä n. 5m päähän ja laskea hitaasti viiteen ennen testin seuraavaa osaa. Ulpu oli jäänyt Ismon pyynnöstä nätisti paikalleen istumaan ja oli katsellut maailman menoa. Oli siis mennyt hyvin.

LUOKSETULO
Testin vimeinen osio oli suoritettu suoraan osion kolme (paikallaanolo) perään. Koira oli tarkoitus kutsua luokse ja sen täytyi tulla viimestään kolmannella käskyllä suoraan ohjaajan luokse ilman haahuiluja/ karkaamista. Tästä Ulpu oli suoriutunut varsin mallikkaasti. Heti ensimmäisen kutsun jälkeen Ulpu oli syöksynyt Ismon luoksen hyppimään vasten. Paikallaanolosta ja luoksetulosta Ulpu oli saanut suuret kehut.

Ulpusta tulee kuulemma oikein hyvä agikoira. The Rescue-koira -nimityksen Ulpu sai siitä, kun Ulpu on tullut meille "käytettynä"

JATin hallittavuustestistä voit lukea lisää täältä.

Jakson viimeiset treenit (koska työt pukkaa päälle)

2008-07-19T03:26:00.000-07:00

Nämä olikin sitten otsakkeen mukaisesti viimeiset treenit ennen pientä taukoa ja uutta jaksoa.

RATA I
Ekalla radalla oltiin odotin Arttua kakkos aidan takana ja olin luoksekutsuna sihen asti. Siitä jatkoimme kahden seuraavan aidan yli aina kepeille asti. Aitasarja ooli melko helppo suoran linjan takia. Kepit menee melko ok. Arttu edelleenkin vaatii hivenen apua niiden pujottelussa. Vauhdikasta kepeille lähestymistä treenataan kovasti. Keppien jälkeen oleva aita putki yhdistelmä meni melko hyvin. Ongelmat alkoi sitten putken jälkeen :D. Aluksi koetimme sitä, kun sain Artun putkeen niin kirmasin itse valssin kautta putken ulostulon vasemmalle puolelle odottamaan josta olisi ollut helppo jatkaa okserille. Paremmaksi vaihtoehdoksi ja ajan säästämiseksi keksimme, että kun sain Artun putkeen, niin kirmaan täysiä ja teenkin valsin sitten vasta okserin jälkeen. Eli juoksin odottamaan Arttua okserin vasemmalle puolelle. Koska putkelta oli hyvä suora linja okserille, niin tämä oli mahdollista. Okserin jälkeen mentiin renkaalle ja tuttuun tapaan Arttu meni renkaan ohi. Aidan siivekkeellä, kun minuun puoleinen reikä tukittiin, niin johan lähti sujumaan. Rengas tarvitsee armotonta vahvistusta. Se on oikeastaan ainut iso ongelma. Renkaan jälkeen ohjasin Artun putkeen ja tein itse mäkelöt putken oikealle suulle. Siitä ns kuljetin Artun vasenta puoltani aidalle ja sitten menimme vielä puomille. Tässä ei ongelmaa.

RATA II

Radan alussa menin itse esteiden oikeaa puolta ja otin hivenen etumatkaa aidan ja puomin välimaastoon. Aita ja puomi meni hyvin. Kntaktilla oli tälläkertaa tosi jämäkkä..ahteri ei heilu ennen lupaa. Seuraavat kolme aitaa meni jälleen hyvin. Aitojen jälkeen tein valssin ja ohjasin Artun putkeen. Putken jälkeen juoksin itse esteiden vasenta puolta. Okseri meni ihan hyvin, mutta oma juosusuunta imi Arttua pois seuraavan putken suulta. Liian aikaisin siis lähdin juoksemaan putken ulostuloa kohti. Enemmän kuin juoksi kohti kakkosputken suuta, niin homma meni ihan hyvin. Putklta aidalle meno oli aika haastava ja oli aika säätöä. Tarkoitus oli käytännössä siis tehdä valssi aidan edessä ja jatkaa siitä aidan yli kepeille. Piti olla itse todella nopea jos aikoi tämän kunnolla suorittaa. Kepit meni tavalliseen tapaan ja jälleen keppien edessä tain valsiin tavallaan Artun edestä Astuen. Ohjasin Artun aidan yli ja tein jälleen valssin josta siirryimme renkaalle. Rengas menee ok jos siiveke on paikallaan.

Lopuksi meidän piti vielä tehdä aita (11), rengas (12), okseri (7) putki (8) yhdistelmä, mutta Arttu lähti okserin jälkeen räkkyämään yhdelle paikenkoira nartulle joka oli aivan ratamme vieressä. Tämä ei oikeastaan ollut meidän vika, kun toiset oli tulilinjalla ja Arttu on kuitenkin aika täpäkkänä suorittaessaan. Ei ole Arttu koskaan mennyt nartuille ärisemään omaaloitteisesti. Lopetimme radan kuitenkin siihen. Mitään tappelutilannetta ei tullut, ärhentelyä vain, mutta ihmettelen miten Arttu lähtee nartulle haastelee, mutta liekö sitten narttu rähäntänyt ensin. Oli aika nopea tilanne.

Ulpu sai kutsun hallittavuustestiin. Koska minä olen leirillä ja meillä on kyseisenä iltana vanhempien vierailupäivä, niin Ismo vie Ulpun testiin. Ulpu kanssa ollaan harjoiteltu kovasti paikallaanolemista ja siitä suoraan luoksetuloa. Viikonloppuna Ismo lupasi harjoitella enemmän kontaktissa kulkemista testiä varten. Ulpu on muutenkin kovasti treenaantunut kuuntelemisessa ja paremmin uskaltaa pitää irtikin, kunhan paikka on turvallinen (ei esim. autoja lähellä) jos ihania riistaeläimiä tulee näkyviin.

Persereeniä juosten

2008-07-10T14:51:00.000-07:00

Henna ja lapset juoksi tänään neljä kilometriä ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki jne. Saahaan kuntoa kaikille ja Ulpu kaposeksi..hih. Yllättävän hyvin minä jo jaksan tällä kunnolla.

Treveisin: Minä joka oon sanonut, etten koskaan lähde juoksemaan huvikseni..siinä se taas nähtiin

Arttu JAT:in möllikisoissa 6.7.2008

2008-07-06T09:54:00.001-07:00

Sunnuntaina olimme siis seuran omissa möllikisoissa. Haimme hylyt sekä mölliluokan että alokasluokan radoista. Keli oli kiva ja osallistujia sopivasti. Kisat eteni tosi rivakasti eikä tarvinnut turhia odotella. Ismo, Riikka, Enni ja Ulpu toimi kesaturisteina sekä kameramiehinä.

MÖLLILUOKAN RATA
Radan aloitimme siten, että otin etumatkaa lähelle puomia. Ohjasin esteiden oikeaa puolta. Pylly tippui jälleen puomin kontaktilta koska en taaskaan ollut tarpeeksi jämpti siinä asiassa. Arttu myös palasi kerran puomille. Ups. Puomin jälkeen tein valssin ja jatkoimme siitä aitojen kautta putkeen. Ohjasin Artun putkeen ja tein itse takaaleikkauksen. Ohjasin Arttua putken oikeaa puolta kohti aitoja. Aidalla 10 teimme valssin kiertämällä siivekkeen oikealta. Siitä oli selkeä jatkaa seuraavaan putkeen. Putken jälkeen jatkoimme kohti suoraa jolla oli peräkkäin aita, muuri, aa ja aita. Ekalta aidalta Arttu tiputti riman. Muuri ja aa meni hyvin. Aa:n kontakti meni tosi hyvin. Aidan jälkeen tein valssin ja jatkoimme siitä kohti seuraavia aitoja ja putkee. Artun mentyä putkeen tein jälleen takaaleikkauksen hivenen kaartavan radan ja lyhyemmän luoksumatkan takia. Loppurata meni oikein hyvin, mutta Arttu juoksi toiseksiviimeisen aidan ohi perässäni (taisi olla liian epäselvä ohjaus). Pääsimme kuitenkin kunnialla ja melko vauhdikkaasti radan loppuun asti.

Hylkäävät virheet tuli siis puomille palaamisesta ja esteen 12 riman tiputtaminen. Eka rata meni muuten siis tosi hyvin!! Ratavirheitä tuli sitä loppupään kiellosta. Se on ihan hyvin meiltä.

Radan ihanneaika oli 60 sekunttia ja me suoritimme radan aikaan 48.07. Ei siis ollenkaan huono, kun yksi kieltokin mahtui mukaan.

ALOKASLUOKAN RATA
Päivän toinen rata olikin sitten hivenen vaikeampi ja meni meillä aika moiseksi säätämiseksi. Arvelin ongelmana olevan edelleenkin tämän renkaan joten menin ottamaan Artun luoksekutsuna ensimmäisen aidan ja renkaan läpi. Arttu hyppäsi silti renkaan ohi, mutta tuomari arveli sen johtuvan siitä, että olin itse lian lähellä rengasta. Puomi meni hyvin, mutta pylly putosi taas kontaktilta, kun emme ruvenneet himmamaan ajoissa. Putkensuulla Artu teki kiellon ja juoksi perässäni putken suun ohi hetken matkaa. Paska ohjaus..ei voi muuta sanoa. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä aidat ja niiden väliin valssi. Itse rupesin tekemään valssia ehkä lian myöhään ja tämän takia Arttu kaartoikin selkäni taakse. Saimme korjattua tilnteen pienen kiepin kautta kuitenkin ja pääsimme jatkamaan kohti putkea. Pelkäilin koko ajan, että Arttu menee puomille, mutta herra menikin putkeen. Itse olin vieläkin empivässä mielentilassa ja Arttu palasi takaisin putken suulta ja kävi puomilla. Henna säätää jälleen osaa 5023. No pääsimme kuitenkin putkeen ja kerkisin valssata itseni putken ulostulon oikealle puolelle. Siitä jatkoimme aidan kautta kepeille. Aidan jälkeen komensin Arttua kun sillä oli vähän kiire. Herra sitten haukkui minulle tovin keppejä suorittaessamme. Kepit meni silti aivan mukavasti eikä ylihypyjä ilmaantunut. Hyvä hyvä. Keppien jälkeen tein puolenvahidon Artun edessä ja aa:kin meni ihan kivasti vaikka pylly putosikin kontaktilta. Suraavat aidan meni hyvin. Keinulla en ruvennut taaskaan toppuutellut tarpeeksi ajoissa ja Arttu hyppäsi alas enen kuin keinu oli maassa asti. Säätö johtui ehkä meneillään olevasta takaaleikkauksesta. Kenun jälkeen hieman rauhoitimme menoa kohti loppua ja loppuradan aitakieputukset menikin takaakiertojaana myöten melko hyvin paitsi viimeisen aidan rima tippui. Tämä riman tippuminen oli yksin minun vika, kun rupesin himmaamaa vauhtia liian aikaisin. Lopussa ollut aitojen välistajuoksu oli hauska.

Tällä radalla siis säätöä ja virheitä, mutta oli kiva saada kokemusta pitkästä ja vaikeasta radasta. Ratavirheitä tuli putken kietämisestä ja hylkääviä virheitä oli renkaan ohi hyppääminen, puomillä käyminen eli väärä este sekä rimojen 12 ja 20 pudottamisesta tippuminen.

Radan ihanneaika oli 60 sekunttia. Suoritimme radan aikaan 60,34 (ellen väärin lukenut). Melko hyvin tämäkin kauheesta säädöstä huolimatta.

Tiistain treeneissä kouluttajamme kehui meidän vauhtia möllikisoissa. Olin aikoihin itsekkin tosi tyytyväinen (ja ellen väärin katsonut, niin olimme kokoluokkamme nopeimmat ainakin ekalla radalla). Muutenkin suorituksemme meni oikein hyvin jännityskertoimeen katsottuna :D

Ohjaavan käden kun muistaa pitää selkeämmin mukana niin sillä pääsee jo pitkälle

Viikon treenit

2008-07-06T09:51:00.000-07:00

Jälleen oli mukavat treenit, kun paikalla oli vain yksi koirakko meidän lisäksi. Saatiin treenailla siis ihan rauhassa. Saatiin taas

RATA I
Eka rata meni ihan kivasti. Aluksi otin itse etumatkaa ja otin artun ekan aidan yli ja siitä etenimme puomille. Itse kuljin puomin vasenta puolta. Tähän mennessä kaiki hyvin. Kontaktin Arttu kahi hyvin, mutta meinaa heti lähteä jatkamaan, kun minä hivenenkin liikahdan eteenpäin. Ei ainakaan ole menohalujen puutetta meillä. Kontaktilla pitää siis olla jämptimpi! Puomilta jatkoimme kohti putkea. Putkeen Arttu irtaantui hyvin. Kun Arttu meni oli putken syövereissä niin minä itse hipsin vastaanotamaan tulokasta putken ulostulolle ja lähelle sueuraavaa aita. Aita meni hyvin ja saimme suoritettua sen myös hyvästä kulmasat mistä Artun oli helppo jatkaa pituudelle. Pituuden se tosin suoritti "ylijuoksuna" eli nurin meni. Saattoi johtua siitä, että minä mahdollisesti rupesin tekemään valssia liian aikaisin. Pituuden jälkeen siis tein valssin ja ohjasin Artun aidan kautta kepeille (testasimme myös vasta aidan 6 jälkeen tapahtuvaa valssia, mutta pidin itse toista tapaa parempana juuri tämän mahdollisen pituuden kaadon takia). Kepeltä Arttu meinasi karata selkäni takaa puomille juuri ennen suoritusta, mutta tuli kiltisti takaisin aloittelemaan kepejä. Kepit meni alusta aika reisille, mutta syy löytyy taas minun huonosta ohjaamisestani. Keppien loppupää meni ihan sujuvasti. Uudella yrittämällä saimme tämän aita-pituus-aita sarjan menemään hienosti myös pituden osalta. Arttu on tarkkavainen lapsi :D

RATA II
Tämä oli myös hauska. Aluksi otin Artun luoksekutsuna ekan aidan ylitse, siitä jatkoimme toiselle aidalle ja sen jälkeen välistävedon kautta kolmannelle. Kaksi ekaa meni aivan hyvin, mutta kolmannelle meneminen tuntui hieman vaikealta, kun tilanne eteni niin nopeasti. Itse lähinnä teputin ja suttasin omia askeleitani järjestykseen. Koetimme kouluttajan kanssa pohtia tähän kohtaan nopeaa suoritustapaa. Aitojen jälkeen tein valssin, jotta pääsimme aitojen "oikealle puolelle". Aidat meni jälleen alussa säätämiseksi, mutta kouluttaja neuvoi, että ei ruveta hidastelemaan ennen keppejä vaan juostaan niille reilusti. Pohdimme, että minun voisi hyvä olla kepeillä hivenen enen Arttua jotta kerkiä itse vetämään Artun ensimmäisestä välistä. Arttu tarvitsee myös vielä jämäkkää otetta ja hivenen kädellä ohjausta. Näillä neuvoilla saatiinkin ihmeitä aikaan välittömästi. Keppien jälkeen ohjasin Artun putkeen siten, että oli hivenen selkä putken ulostuloa päin ja ohjasin vastakkaisella eli tässä tapauksessa oikealla kädellä. Näin oli helppo ohjata Arttu putken kaimmaiseen suuhun ilman että se olisi halunnut lähempään. Artun ollessa putkessa palasin itse takaisin päin odottamaan Arttua putken ulostulon vasemmalle puolelle. Jatkoin ohjaamista siis oikealla kädellä niin, että Arttu kulkee oikeaa puoltani. Tällä tavalla pystyin sulkea pois Artun syöksymisen putken suusta kohtisuoraan näkyvälle puomille. Putken jälkeen ohjasin Artun siis aidalle ja tein itse takaaleikkauksen. Aidan jälkeen lähestyminen pituudelle, siitä aidalle ja siitä taas puomille meni tosi hyvin. Puomin kontakti tosin meni jälleen ihan päin hanuria.

Kepit tarttee vielä paljon treenausta jos kisoihin meinaa mieliä. Ei viitsisi mennä jos ne menee aivan miten sattuu. Arttu ymmärtää hyvin keppien tarkoituksen, mutta on vähän vielä epävarma. Ai kauheesti jaksaisi nysvätä niitä.

Ohjaava käsi on tällä aika häilyvä. Se on ollut aina ongelmana. Pitää muistaa vahvistaa sitä.

Kontakteilta Arttu meinaa valahtaa alas jos minä liikahdan eteenpäin. Tätä pitää harjoitella yksittäisillä esteilla treenien yhteydessä.

Arttu on vauhdikas kaveri ja vetää kurvit täysillä. Nauttii kovasti radoista jossa saa kunnolla spurtata. Menisi mielellään aina täysiä paikasta toiseen, mutta tekee kuitenkin hienosti ohjausten mukaan ilman suunnatonta säätämistä. Tosi nopea koira ja kun ohjaaminen (ja ohjaajan kunto) saadaan kondikseen, niin ties mitä sillä voi saavuttaa..niin vissiin :D

Minä olen yrittänyt kohottaa kuntoani juoksemalla piskien kanssa erimittaisia matkoja muutamaan otteeseen aina viikossa. Kyllä se varmaan siitä vähitellen. Ulpu on kiva juoksukaveri ja siinähän senkin rasva vähitellen palaa. Ulpu treenaa vähitellen mahdollista hallittavuustestiä ja agilitya varten ja muuten vapaa-ajalla treenaa lihaksia mm. uimalla kovasti.

Kotihäröilyä

2008-06-25T15:21:00.000-07:00

Ulpun kanssa harjoitellaan edelleenkin siihen JAT:n hallittavuustestiin. Joskos Ulpustakin sitten tulisi agilitypiski. Kyllä se ihan malttaa miettiä juttuja, kun saa vain tarpeeksi aikaa.

Henna taas kohottaa kuntoaan juoksemalla. Rippileirin aikana tätä oli hyvä toteuttaa jalkapallokentällä. Tänään käytiin koko perhe juoksemassa muutama kilsa ja samalla käytiin tutkimassa uuden koirapuiston perustukset. Etenkin Arttu teki perusteellista työtä kurosikkeen ja mudan seassa. Arttukin juoksi ihan maltillisesti hinaamatta. Juoksuvyöt on meille kaksijalkaisille tosi käteviä, kun saa heilutella käsiä ihan vapaasti. Josko ne Ulpunkin kilot siitä katoaisi ajan kanssa..niin niin :D

Agiliitoa

2008-06-25T14:05:00.000-07:00

Jälleen treenaamassa rippileirin määräämän tauon jälkeen. Oli kivat treenit ja saatiin joitain videoitakin. Kiitos Minnan. Möllikisat lähestyy ja jännitys lähestyy.

RATA I
Aluksi meillä oli tämmöinen pidempi rata. Radan alussa otin itse etumätkää ja menin aidan ja putken suun välimäästoon. Ohjasin Artun vasemmalla kädellä putkeen ja itse siirruin valssin kautta putken ulostulon vasemmalle puolelle. Siitä jatkoimme tiukalla kurvilla aidoille. Heti putken jälkeen oleva eka (3) aita meni hyvin, mutta nelosen Arttu tahtoi kiertää oikealta puolelta kohti aa:ta. Tätä kun parii kertaan otettiin, niin homma lähti luistamaan ihan mukavasti, kun vaan muistin tehdä itse tiukemman kurvin ohjauksessa hetki kolmannen aidan jalkeen. Aitojen jäljeen takaaleikkasin Artun mennessä aa:lle. Meni ihan hyvin. Ehkä hivenen on välillä kompurointia tällaisissa tilanteissa. Pitäisi vaan muistaa ohjata Arttu selkeämmin (esim. kahdella kädellä) sinne aalle ja kannustaa armottomasti, ettei jää jalkoihin pyörimään ja kyselemään suuntaa. Aitojen jälkeen koetettiin myös valssia, mutta se ei ollut niin kätevä tapa, koska minulle olisi tullut aikamoinen kiire. Kontaktilla palkkasin jälleen. Kohtaktilta jatkoimme valssin kautta putkeen ja itse juoksin sitten keppien alkuun odottamaan Arttua. Kepit meni täydellisesti ja vauhtia löytyi. Pitäisi ruveta vähitellen harjoittelemaan enemmän sitä toiselta puolelta suorittamista sekä kepeille itsenäisesti hakeutumista.

Seuraavilla kerroilla kepit menikin sit ihan reisille..heh. Harjoitusta vaan.

RATA II
Tämä rata olikin sitten lyhyempi, mutta siinä olikin sitten kinkkinen kohta heti aitojen jälkeen. Sanoinkin kouluttajalle, että Arttu ainakin menee suoraan aitojen jälkeen aa:lle ja niinhän siinä alussa kävikin. Kouluttaja neuvoi, että mietitään miten ohjattaisiin sille ns. ansa esteelle (eli tässä tilanteessa aa:lle) jos sinne oikeasti tahtoisimme ja nyt kun sinne ei pidä mennä, niin muutetaan ohjauskuvio täysin erilaiseksi.

Jälleen otin itse etumatkaan ja otin Artun luoksekutsuna ekan aidan yli ja siitä jatkoimme toisen aidan yli siten, että minä juoksin aitojen kaksi ja kolme välistä. Arttu meni aa:lle :D. Ongelma korjaantu sillä, että rupesinn kääntymään valsille jo hyvissä ajoin ennen kuin menin aitojen väliin. Aidat kolme ja neljä meni hienosti. Ohjasin Artun putkeen ja itse takaaleikkasin. Todennäköisesti tämän takaaleikkauksen takia Arttu meni hämilleen ja jäi putkeen haahuilemaan. Mietimme, että josko tekisin valssin nelosaidan jälkeen, niin on Artun on helpompi teitää, että kyllä se mamma kaartoi samaan suuntaan kuin putkikin :D. Kuten videosta näkyy, niin unohdin tosin tehdä sen valssin, mutta hyvin meni ilmankin. Putken jälkeen oli odottelemassa Arttua heti putken suulla ja menimme siitä kurvilla aa:lle siten, että minä menin aa:n vasenta puolta. Hyvin meni se. Saimme jopa videon puhtaasta radasta.

Viehejuoksemassa 9.6.2008 (Kuvasi Jere Keskiaho)

2008-06-12T07:52:00.000-07:00

Jälleen oltiin viehejuoksentelemassa. Oli tosi kivaa. Mentiin Ricon kyydillä :D. Keli oli kiva, kun oli viileää, mutta ei satanut. Rata oli hauskan mutkainen peltorata ja välillä oli vähän mutaosuutta. Hyvin ainakin meidän pitkäkintut siitä selviyty.

Ulpu pääsi juoksemaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Ei kyllä yhtään kysellyt homman ideaa ja mene pitkin peltoa kuin hinaaja vaikka onkin hivenen pulskassa kunnossa. Tuo meidän neiti. Lopussa viehe vähän jänskätti.

Arttu on vieheilyssä vanha tekijä. Viehejuoksu on sen mielestä aina yhtä ihanaa.

Ulpu ja Rico juoksivat toisen juoksun sitten yhdessä. Hyvin oli tasaväkistä. Eikä Ulpukaan ruvennut lopussa omimaan viehettä.

Arttu ja Jane juoksi myös yhdessä toisen juoksun. Hienosti meni heilläkin. Lopussa Arttu katoaa kaukaisuuteen :D

Sadepäivän radat

2008-06-11T08:52:00.000-07:00

Nyt päästiin taas treenailemaan pikkutauon jälkeen. Vettä tuli kuin Esterin p:stä, mutta oli tosi kivaa. Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi koirakko ja koutsi.

RATA I
Ensimmäinen rata oli aika kinkkinen ja vaati paljon pohdittavaa, mutta oli silti hauska. Ensimmäisen aidan otin viistosti luoksekutsuna sitten, että seisoin itse kakkosaidan ja putken välissä. Siitä jatkoimme sylikäännön kautta kahdelle seuraavalle aidalle. Kolmannen aidan jälkeen tein aluksi itse kauheaa säätö, kun tein valssin liian aikaisin ja jouduin sen myötä peruuttamaan liian pitkästi (ja Arttu hyppi putken päällä yms.) Lopuksi löysimme hyvän tyylin edetä putken suulle. Heti kolmannen aidan jälkeen käännyin nokka kohti putken suuta ja ohjasin Artun kulkemaan vasenta puoltani kohti putkea. Vasta aivan putken suulla tein valssin ja ohjasin Artun putkeen. Itse kirmasin putken ulostulon oikealle puolelle (eli tein ns mäkelöt) ja lähdin siitä etenemään kohti aitaa Arttua vasemmalla kädellä ohjaten. Aitaa koetimme suorittaa kahdella eri tavalla. Aluksi siten, että pyöräytin Artun aidan jälkeen kokonaan itseni ympäri, mutta tämä oli aika kömpelö tapa. Lisäksi ongelmaksi olisi saattanyt koitua se, että Arttu oli minun vasemmalla puolella ja sen oikaisu suoraan keppien väärälle puolelle oli mahdollista. Kohtaa aikamme hinkattua päästiiin sitten sellaiseetn lopputulokseen, että tein aidalla valssin ja vein Artun kohti keppejä oikealla puolellani. Juuri ennen keppejä sitten tein taas valssin ja suoritimme kepit oikeaa puolta. Keppien jälkeen ohjasin Artun jälleen putkeen ja kirmasin itse odottamaan jälleen putken ulostulon oikealle puolelle, josta ohjasin Artun tiukasti kurvaten tällä hetkellä periaatteessa selkäni takana olevalle aidalle. Aidat suoritettiin perus välistävedoilla ja ne meni melko ok. Vähän on sellaista "Henna kompastuu Arttuun" meninkiä välillä, mutta muuten nekin meni ihan hauskasti.

Kepeillä Arttu on kyllä tsempannut ihan sikana. Alkaa tulla roppaan jo sitä notkeuttakin ja aika ei mene enää minun vahtaamiseen. Ajattelinkin, että niitä ei pidä tahkota liikaa, kun Herra A kyllästyy niihin helposti.

RATA II
Jälkimmäinen rata olikin sitten vauhdikkaampi, mikä sopii meille oikein hvyin (jos vaan minä jaksan juosta). Lähdin ohjaamaan Arttua siten, että menen aitojen oikealle puolelle ja otin hieman etumatkaa Artusta. Aidat meni hyvin ja kepeille lähestyminen myös. Kepeiltä mentiin ysikymppinen kurvi aidalle ja siitä välistävedolla ja sylikäännön kautta putkeen. Kun Arttu oli putkessa, niin minä juoksin putken suun ja aidan väliin herraa odottamaan ja siitä jatkoimme kaikki aidat loppuun minä aitojen vasenta puolta ohjaten. Oli kyllä tosi positiivinen yllätys, että oli neljä aitaa peräkkäin eikä Arttu juossut yhdenkään ohi minun perässä. Ei edes mutkassa. *Onnellinen*

Rata meni siis oikeastaan ns. täydellisesti. Ekalla puhtaasti läpi ja jätettiin siihen. Jeeeee!

Syvässä hulluudessa ja rippileirin alkuhuumassa tulin sitten siihen tulokseen, että ilmoitan myös Ulpun agin alkeiskurssille joka alkaa kai heinäkuun lopussa. Katsotaan nyt ainakin alkeiskurssin verran mitä neiti lajista sanoo ja tietysti vasta jos pääsemme läpi hallittavuustestistä. Onneksi on tässä aikaa vielä reenailla :D

Rullailutreeniä

2008-06-03T13:53:00.000-07:00

Pulpun kanssa ollaan nyt löydetty kiva laji. Muutamaan otteeseen ollaan käyty käyty rullailemassa. Ismo ja Ulpukin rullailivat yhdessä viimeisimmän lenkin.

Ulpu kanssa on kiva rullailla, kun neiti menee nätisti vierellä ja muut liikkujat ei häntä häiritse. Ulpu juoksee ainaa samaa vauhtia kuin rullailija (ei vedä), mutta aina tietenkin edetään Ulpun jaksamisen mukaan. Välillä mennään hitaasti ja välillä sitten spurttaillaan. Illalla on paras aika luisteluun, kun on vähän muuta lkansaa liikkeellä ja on viileää. Jyväsjärveä on kiva kiertää, kun pääsee välillä piski uimaan. Luulisi, että tällä harrastuksella se Ulpun kadonnut vyötärö vähitellen löytyy.

Artun kanssa tämä laji on liian vaarallinen, kun herra vetää kuin hinaaja ja kiihdyttää vauhtiaan koko ajan.

Otettiin rullaillukuvia, mutta Ulpu tahtoi jo kovasti Ismon luokse :)

Mejää ja tottista.

2008-05-28T14:25:00.000-07:00

Maanantaina käytiin tosiaan ajamassa läpi kevään ensimmäiset jäljet. Jee. Ulpun jälki oli elämän ensimmäinen. Se oli lyhyehkö suora jälki jossa oli yksi makuu puolen välin tienoilla. Metsä oli kangasmetsää ja välillä oli sellaista kosteaa rahkasammalpohjaa. Ulpu nuuskutteli lähtömakausta, mutta olikin sen jälkeen vähä muissa maailmoissa ja teki pääasiassa kaikkea muuta kuin seurasi jälkeä (söi heinää, kävi tarpeillaan, nuuskutteli ilmaa ja vähän säntäili jonkun muuun hajun perässä). Aika paljon piti osoittaa, että missä se jälki menee, mutta ei se silti kauheasti Ulpua kiinnostanut. Loppumakauksessakin Ulpu seisoi tovin kaadon päällä ennen kuin huomasi saaliinsa (siansaparo) ja tunki sen lähimpään mättääseen jemmaan. Ehkä neiti ei vielä oikein ymmärrä mikä on homman idea. Sinäänsä outoa, kun Ulpu on normaalisti sellainen tarkka nenätyöskentelijä. Katsotaan miten seuraavalla kerralla käy.

Artulle oli tehty sitten vähän pidempi jälki, jossa oli ekalla suoralla sekä kulmassa makaukset. Artulla oli alussa vähän vaikeuksia edetä jäljellä eteenpäin. Arttu näytti lähtömakauksen hyvin nuuskuttelemalla, mutta jäi sitten vähän pyörimään ympyrää. Tiesi tosin ihan selvästi mitä ollaan tekemässä. Liekö todella kuiva kangasmetsä vaikeuttanut jäljestystä. Sitten, kun päästiin etenemään niin jälki meni oikein hyvin seuraavan makauksen kautta aina liki kulmaan asti. Käännös oli aika tiukka joten Arttu meinasi oikaista sen, mutta päästiin lopulta kulmamakaukselle ja siitä mukavasti loppumakaukselle asti. Arttu on kyllä petranut sitten viimesyksystä. Aika paljon kyselee minulta apua, mutta pitää yrittää olla auttamatta sitä mahdollisimman paljon, että oppisi itsenäisempään työskentelyyn. Arttu näyttää etenevän pääasiassa ilmavainulla ja kulkee vähemmän siis nenä maassa. Makaukset kuitenkin nuuskuttaa hienosti. Tästä on varmaan ihan hyvä jatkaa ja jos Arttu vielä palaa jalostuskäyttöön, niin sitten voisi harkita kokeitakin.

Ulpun kanssa ollaan harjoiteltu tottelevaisuutta aina lenkkien yhteydessä. Tällä hetkellä lähinnä paikallaan olemista ja kontaktia. Hienosti Ulpu jaksaa jo istua, eikä juurikaan häiriinny mistään normiäänistä ja kulkijoista. Olen myös kiertänyt Ulpua ympäri ja hyvin se peffa siellä maassa pysyy. Namia olen nyt Ulpulle työntänyt suuhun aina, kun se ottaa minuun lenkillä kontaktia. Hyvin neiti tajuaa, että katsomalla sitä saapi. Ulpun irtipitäminen muutenkin on edistynyt oikein hyvin. Varunarua vielä käytetään ja tottakai irtipitopaikat valitaan huolella. Harvemmin Ulpu enää katoaa hajujen maailmoihin.

Agitreenit ja tehokas tuuraaja

2008-05-20T12:51:00.000-07:00

Tänään meillä olikin jännittävä treenikerta. Oikea kouluttaja ei ollut paikalla, mutta ilmestyi supertehokas tuuraaja. Taas tuli kyllä ihan uusia näkökulmia treenaamiseen.

RATA I

Aluksi saimme tutustua rataan itsenäisesti ja sen jälkeen tutustuimme siihen kouluttajan johdolla. Jokunen sai ehdottaa miten jonkun tietyn osan radasta suorittaisi ja kouluttajan kanssa sitten yhdessä pohdittiin mikä voisi olla kannattavin tapa suorittaa kohta ja myös muut vaihtoehdot.

Radan päätimme aloittaa siten, että otan Artun kahden ekan aidan yli luoksekutsuna. Aluksi lähdin itse liian aikaisin kohti kolmatta aitaa joten Arttu meni toisen aidan ohi. Päätimme sitten, että menen oikea kylki kiinni kakkos aidan siipeen, että Arttu ei mene aidan ohi. Ohjasin Artun aidan yli siis oikealla kädellä, tein valssin ja jatkoin ohjausta vasemmalla kädellä aidalle nro 3. Aidat meni loppujen lopuksi aivan hyvin. Vähän oli minulla virheitä vaan alussa.

Kepeille meno alkoi hyvin, mutta heti alussa tuli yksi virhe. Otimme uudestaan ja sitten aidat menikin tori ripeästi ja hyvin loppuun asti. Jee jee! Keppien jälkeen menimme aidalle hieman vasemmalta kaartaen, että Arttu saisi paremmin linjan putken suulle. Putkeen meno menikin ihan hyvin, mutta Arttu jäi putken sisälle touhaamaan jotain aivan omiaan..höh. Otimme putken sitten uudestaan ja putken jälkeen aita meni hyvin. Aidan jälkeen takaaleikkasin itseni aa:n vasemmalle puolelle. Kontaktille Arttu hakeutuu tosi hyvin, mutta ongelmaa on ollut etutassujen maahan saamisen kanssa, kun sitten meinaa pylly tulla aina alas kontaktilta. Tuuraava kouluttaja olikin sitä mieltä, että etutassuja on pienen koiran kanssa ihan turha laittaa maahan. Arttukin on niin pieni, että se mahtuu kokonaan kontaktipinnalle. Kontaktiin osumisen kanssa ei siis todennäköisesti tule ongelmaan, kun vaan etenee rauhassa. Joten nyt meillä on oikeastaan yksi ongelma vähemmän :D. Nyt vahvistetaan sitten pelkkää kontaktia ja unohdetaan tassut. Kontaktilla oloa harjoittelimme sitten silleesti, että palkkasin ei ohjaavalla kädellä ja paijailin ohjaavalla. Lopput radasta menikin sitten oikein mukavasti ja herra ei jäänyt edes putkeen asumaan :)

RATA II

Toinen rata olikin sitten vähän lyhyempi, mutta sitäkin vauhdikkaampi. Otin Artun jälleen luoksekutsuna kahden ensimmöisen aidan yli oikealla kädellä ohjaten kohti putkea. Varmaan kolme ekaa kertaa Arttu juoksi selkäni takaa aa:lle. Meinasi ihan usko loppua. hih! Vaikka viimeisellä kerralla ohjasin Arttua tosi selkeästi vasemmalla kädellä ja koko rintamasuunta kohti putkea, niin silitkin aa vei voitin..äääh. Saatiinhan me silti lopussa homma toimimaan, kun kouluttaja meni aa:n eteen sesomaan. Putkelta kaartaminen aidalle meni melko hyvin ja takaakiertokin onnistui, mutta aidalla nro kuusi Arttu sitten tuli jälleen perässäni aidan ohi vasenta puolta. Vanha tuttavammme aidan ohitus is back! No päästiinhän siitä sitten yli viimeinkin, kun kouluttaja tuli avuksi. Putki meni, mutta hitaasti. Mitä lie hajuja siellä oli edelleenkin.

Yksittäisenä hinkkasimme keinua. Se menee tosi hyvin!

Oli aika säätöä tämä kerta, kun Arttua kiinnosti kauheasti kaikki hajut. Kouluttaja kehotti olemaan tosi jämäkkä, koska Arttu on aika "äijä"

Tästä se taas lähtee. Tosi onnellinen olen keppien takai, kun ne alkaa sujua niin pitkään jatkuneen takkuamisen jälkeen!

Olen nyt ruvennut tekemään silleesti, että otan Ulpun aina mukaan kentälle. Parkkeeraan auton aina siten, että Ulpu voi peräluukusta katsella kentän touhuja. Hienosti se siellä jaksaa odotella. Artun tauon aikana Ulpukin pääsee siteen vähän tokoilemaan mamman kanssa. Ihan mukava siellä opetella Ulpun kanssa juttuja, kun paikalla on pieniä häiriötekijöitä. Hyvin neiti jaksaa keskittyä ja osaa käyttyäytyä myös seurassa.

Kotitottis

2008-05-20T05:02:00.000-07:00

Eilen päästiin vähän tokoilemaan ihan koko perjeen voimin. Minä Artun kanssa ja Ukko tokoili sitten Ulpun kanssa.

Artun kanssa harjoiteltiin ihan perusjutuuja, jotta ne ei pääse unohtumaan. Paikallaanoloa, maahanmenoa (Arttu tahtoo kaatua kyljelleen) ja istumista. Melko särmästi Arttu hommia tekee ja lähistöllä liikuskeleva vieras koirakko ei vaikuttanut toimintaan.

Ismo ja Ulpukin tokoili sitten yhdessä. Molemmat (Ismo ja Ulpu siis) on aika alkutiekijöissä. Eiköhän se siitä vähitellen. Ulpulle tavoitteena vielä muutamia perusjuttuja opettaa ihan yleisen hyvinvoinnin ja aktivoinnin vuoksi. Ismon ja Ulpun yhteistyö sujuu mukavasti. Ismo on maltillinen ja Ulpu palvoo Ismoa. Harjoittelivat paikallaanoloa ja istumista. Lopuksi vähän temppuilua. Pitää vaan vielä olla tosi skarppina, ettei yksittäinen harjoitus ole Ulpulle liian pitkä. Muuten Ulpu kylästyy ja Lähde hinaamaan oma-aloitteisesti sen namin perään.

Tämän viikon kivat radat

2008-05-14T13:06:00.001-07:00

Päivän treenit alkoivat kauhean lumipyryn merkeissä. Huh!

Toisten 1 luokan treenien radat olivat periaatteessa aika samalaisia, mutta suoritettiin eri järjestyksessä. Putkia oli vähän siellä ja täällä. Radat olivat sen vuoksi aika kinkkisiä. Ihanat putket houkuttelivat pikkuystäviä luokseen :D , mutta Arttu ei mennyt halpaan..kerrankin jee.

Ryhmässämme on hyvää se, että saamme mukavasti aikaa tutustua rataan

RATA I

Artun aiemmista renkaan ohihyppäämiongelmista johtuen päätin aloittaa radan renkaan läpi luoksekutsuna (jotta rengas-käsky vahvistuisi oikeanlaisen suorituksen myötä). Ekan esteen jälkeen Arttu juoksi tiukasti oikealle parakin seinustalla olevalle pussille. Eka kerta kun teki silleesti. Hassu!. Uusi yritys. Renkaan jälkeen odotin Arttua aitojen välissä ja ohjasin Artun oikealla kädellä aidan yli. Vaihdoin kättä ja vasemmalla kävellä sylikäännön kautta kolmannelle aidalle. Tätä kohtaa jäimme jankkaamaan, koska Arttu halusi tehdä sylikäännön vastapäivään (johtui ehkä hyöri tempustamme jossa Arttu pyörähtää juuri vastapäivään). Radan jälkeen lupasimme harjoitella sylikääntöä myötäpäivään uutta vuoroamme odotellessa. Seuraavaksi rata jatkui siis aidan yli keinulle. Koska Arttu irtoaa keinulle paremmin kuin aidoille, niin päätin tehdä takaaleikkauksen jo ennen keinua enkä vasta sen jälkeen. Keinu menee aivan mukavasti kunhan vaan muistaa himmailla herran vauhtia. Jälleen palkkasin kontaktilla oikean suorituksen. Seuraavaksi ohjasin Arttua siis esteiden vasempaa puolta pitkin putkeen ja itse siirryin odotamaan putken ulostulon oikealle puolelle josta Arttu oli helppo ohjata vasemmalla kädellä seuraavaan putkeen ja siitä suoraan viimeiselle aidalle.

Rata oli melko helppo. Aitojen ohittamisia tulee vielä joskus (kuten tänään kerran keinun jälkeen), mutta nykyään ei niin paljon kuin ennen. Aitojen alitusta ei ole enää toviin nähty, vaikka rimoissa on korkeuttaa kuitenkin aika paljon.

RATA II

Tämä rata oli sitten se putkikällirata. Rata aloitettiin siitä mihin edellinen oli lopetettu. Aluksi pysin Artun istumaan vinosti aidan taakse ja menin itse odottamaan aidan taaksen hivenen putkia kohti. Otin Artun aidan yli luokskutsuna kasvot Arttua kohti ja ohjasin sen edestäni vasemmalla käellä putkeen. Sitten lähdin jo itse aitaa (3) kohti ja ohjasin Artun oikealla kädellä aidan yli. Aidan ja keppien välissä tein valssi ja sen myötä sain itseni keppien oikealle puolelle, koska meillä ei vielä keppien suorittaminen väärältä puolelta onnistu, niin piti vähän tehdä ns. kisoja ajatellen epäkäytännöllisiä kikkailuja, mutta tulipaha harjoiteltu vaikeita juttuja. Täyspitkät kepit menivät ihan ensimmäisen kerran täydellisesti radan yhteydesä. Hurraa hurraa Arppuri!! Nopeuttakin Alkaa tulla ihan kivasti ja Arttu tekee keppejä koko aikaa minua tuijottamatta. Keppien jälkeen palkkasin ja tein valssin ns. Artun edestä, että sain jälleen vaihdettua ohjauspuolta. Puolenvaihdon myötä minun oli helpompi ohjata Arttu tiukasti aidalle ja keinulle. Keinulla harjoiteltiin jälleen kontaktille asettumista ja odottamista. Keinun jälkeinen osio oli jännittänä. Ohjasin Artun aluksi oikealla kädellä aidalle. Jäin itse selkä putkeen päin ja ohjasin artun vasemmalla suuntautuvan sivuttaisliikkeen myötä edestäni putkeen (8) vasemmalla kädellä. Kun sain Artun putkeen (toisella yrittämällä, kun Herra tuli takaisin), niin siirryin putken ulostulon ja viimeiden aidan väliin ja ohjasin Artun aidan yli.

Tällä radalla oli tosiaan yllättävää, että Arttu ei mennyt vääriin putkiin tai väärästä päistä, vaikka tilaisuuksia periaatteessa oli tarjolla. Kehitystä siis taitaa olla tapahtunut tällä saralla molemmilla.

Kepeille saatiin neuvoksi enemmän käskyttämistä tavallaan hyvän rytmin löytämiseksi.

Minunkin ohjaavakäsi taitaa vähitellen pysyä menossa mukana, kun tuntuu epämääräiset ohjaukset ja sen myötä virheet jäävän vähemmälle. Valssit ja ratojen muistamiset alkaa minulta sujua vähitellen ilman stressiä ja kauheta tohotussäätöä. Joskus nhuutelen vielä väriä käskyjä, mutta yleensä ohjaus pelastaa nämä tilanteet..törppö

Artun kanssa on kyllä kiva treenata, kun se on innostunut asiasta ja terhakkaana tekee hommia.

Paluu agikentille

2008-05-13T14:05:00.000-07:00

1 LUOKAN TREENIT

Ensimmäiset treenit alkoi ihan mukavasti. Kerittiin tehdä vaan yksi rata, mutta saatiin kuitenkin treenata lisäksi yksittäisiä esteitä.

Ryhmässämme on paljon kivoja koiria. Medejä on vain kaksi ja minejä ei ollenkaan. Uroksiakin on useampia, mutta ovat aika leppoisia joten Artun huomio ei kiinnity heihin juurikaan tai sitten Arttu on oppinut toimimaan paremmin muiden urosten läheisyydessä (taannoin provosoivat urokset on ärsyttänyt herraa). Arttu on tosi tarkkana poikana jälleen ja tekee hommia tosi hienosti vaikka joskus vähän tohottaakin. Kuuntelee tosi hyvin!! Tauko teki varmaan ihan hyvää. Päätinkin että en enää osallistu Halilan treeneihin ollenkaan. Paikka on niin kökkö ja saa Arttu lomailla sen aikaa.

Kouluttaja on tosi kiva ja tekee tosi erilaisia ratoja mitä olemme aikaisemmin tehnyt. Toisaalta helppoja, mutta toisaalta tosi haastavia.

Rata suoritettiin kokonaisuudessaan vai kerran, mutta loppupäätä hinkattiin sitten vielä hetken aikaa. Radan alkuosan ohjasin Artun esteille koko ajan pysyen itse esteiden vasemmalla puolella eli aidalla nro 4 tein ns. uukkarin. Puomin loppukontaktilla palkkasin. Aidat ja siitä putkeen ohjasin edelleenkin esteiden vasenta puolta kulkien. Aluksi koetimme suorittaa kepit niin, että minä menen keppien vasenta puolta, mutta se on Artulle vielä liian vaikeaa joten päätimme suorittaa loppupään sillä tavalla, että kun olen ohjannut Artun putkeen, niin juoksin odottamaan sitä keppien oikealle puolelle. Kepit alkaa mennä Artulta jo paremmin. Kiitos lomalla tapahtuneen suksisauvaharjoittelun. Loppu radasta meni hyvin. Vähitellen Arttu irtoaa paremmin aidoille eikä tule aidan ohittamista minun perässä.

Artulle otetaan myös agilityyn käyttöön ”mene, mene!” -käsky jotta tietää, että saa painaa eteenpäin sydämensä kyllyydestä. Tätä käskyä ollaan käytetty pyöräilyssä ja hiihdossa aiemmin.

Vanha kuollut vinkulelu Ismon tennissukassa on edelleenkin paras palkka Artun mielestä. Sitä on ihana repiä.

Kontakteilla harjoitellaan ehdotonta etutassut maassa olemista.

Yksittäisinä harjoiteltiin keinua, keppejä ja aitoja. Kaikki menee aivan hyvin. Keinun alastulolla odotutan Arttua hieman ettei mene rynnimiseksi. Kontaktilta meinaa peffa joskus tippua, mutta nykyään jaksaa ollapaikallaan paremmin vaikka minä menenkin kauemmaksi.

Ulpukin pääsi kokeilemaan aitoja. Kyllä sekin osaa hypätä :D

Jonnan kanssa pidettiin viikonloppuna vielä omat treenit Lohikosken kaukalossa. Luvassa oli aitoja, putkea ja keppejä. Kaikki meni ihan ok. Artun kanssa hinkattiin kahden aidan ja putken erilaisia yhdistelmiä. Ulpun mielestä putki oli aika jännittävä ja sieltä piti pakittaa pois

Keppihommat jatkuu

2008-04-06T04:56:00.000-07:00

Perjantaina päästiin Jonnan ja koirien kanssa kaukaloon testailemaan keppejä. Oli kyllä rapaista ja keppien osalta Artun kanssa kauheeta säätöä. Ulpun kanssa keskityttiin lähinnä juoksemiseen ja luoksetulon vahvistamiseen.

Ahkeraa keppitreeniä

2008-04-01T10:18:00.000-07:00

Nyt kun ollaan agilitysta treenitauolla, niin ollaan keskitytty sitten keppien vahvistamiseen. Varsinkin pääsiäislomalla oli hyvä tehdä keppejä, kun ne oli helppo pystyttää kestävien hankien vuoksi. Lomalla sitten tehtiinkin pieniä sarjoja muutaman kerran päivässä. Ihan hyviä tuloksia mielestäni saatiinkin ja koko ajan homma paranee. Minä jätin vähitellen ohjaavaa kättä pois ja vähitellen se rupeaa Artultakin sujumaan ilman apukouraa. Täysiä sarjojakin Arttu tekin muutaman ihan puhtaasti ja reippaammalla vauhdilla kuin aiemmin :). Palkkauksen suoritin aina vasta sarjan lopuksi, että Arttu oppii kyttäilemään palkkaa vasta sarjan jälkeen eikä keske. Pitää ennen seuraavaa jakso harjoitella vielä paljon, että on sitten helpompi edetä mikäli pääsemme ykkösluokan ryhmään. Jee.

Kyllä se tästä vähitellen, kun jaksaa vaan tahkota.

Arttu ja Henna Möllikisoissa 4.3.2008

2008-03-07T11:37:00.000-08:00

Kuva: Jere Keskiaho

Uskaltauduimme Jonnan tsemppaamana sitten viimeinkin agilityikisoihin. Kisat oli hyväntekeväisyysmöllikisat ja paikkana Vihtavuoren (Laukaa) eläinklinikan maneesi.

Osallistuimme medi mölliluokkaa. Radasta siis puuttui keinu, kepit ja rengas. Tuloksena saimme hylätyn, kun putki imi Arttua liikaa puoleensa aa:n sijasta. Vika saattoi olla myös minun ohjauksessa. Kivaa oli, vaikka aluksi jännitinkin todella paljon. Arttu suoriutui urakasta todella hienosti, vaikka maneesi paikkanakin oli ihan uusi. Minä jännityksissäni sähläsin ohjauksen, käskyjen yms. kanssa, joten siihen se sitten tyssäsi. Arttu meni juuri niin kuin ohjattiinkin. Tahtoo heti uudelleen kokeilemaan :)

Rata koostui seitsemästätoista esteestä ja oli mielestäni helppo, vaikka aluksi jännitinkin radan muistamista. Aika paljon oli sellaista päästä päähän juoksua. Harkoissa meillä on ollut paljon vaikeampia.

Lähdössä jätin Artun paikalleen. Itse menin hieman eteenpäin ensimmäisen ja toisen aidan välimastoon (niiden oikealle puolelle). Ensimmäiset neljä estettä meni oikein hyvin. Ohjatessani Arttua viidelle esteelle, niin Arttu kielti juuri ennen hyppyä ja tuli perässäni aidan ohi oikealle kohti toista aitaa. Käsky tuli mielestäni kuitenkin ajoissa. Pienellä kiepillä pääsimme yrittämään aitaa uudelleen ja hyvin meni. Tässä oli tarkoitus suorittaa takaakierto ja minun piti tehdä valssi, mutta unohdi sähläyksessä koko valssin joten tein pelkän ns. uu-käännöksen edelleenkin vasemmalla kädellä ohjaten, mutta eipä tämä käytännössä kuitenkaan haitannut. Seuraavaksi suuntasimme kohti seuraavaa aitaa ja heti aidan jälkeen olevaa aa:ta. No kuten etukäteen jo arvasinkin, niin aa:n alla oleva putki oli Artulle liian houkutteleva ja myös ohjaukseni olisi voinut olla parempi. Tässä rytäkässä tapahtui myös yksi putken päälle hyppääminen ennen kuin pääsimme jatkamaan kunnolla aa:n yli. Alastulon kontaktilla en muistanut pyytää Artua laitamaan etutassujaan maahan asti, mutta palkata sentään tajusin, kun Arttu hienosti pysähtyi kontaktille. Tästä jatkoimme seuraavalle aidalle ja aidan suoritettua ohjasin Artun oikealta kaartaen muurille. Jos olisin muistanut tehdä sen valssin, niin olisin ollut aa:lle tultaessa sen vasemmalla puolella ja olisimme suorittaneet aidan päinvastaisessa järjestyksessä eli vasemmalle kaarten, koska se olisi ollut mielestän helpompi, mutta minkäs teet. Hyvin se meni näinkin. Muurin jälkeen suoriuduimme loistavasti putkeen ja putken jälkeen oleva aitakin meni hienosti, mutta sitten unohdin taas valssi ja näin ollen olimme (alkuperäisestä suunnitelmasta jälleen poiketen) Artun kanssa taas väärin päin. No ei tässä mitään. Olisin voinut tehdä aidan ja puomin välissä takaaleikkauksen, mutta huusin sitten väärän käskyn "aa" ja Arttu lähti ohjeiden mukaan kohti aa:ta. Onnistuin kuitenkin pelastamaan tilanteen ja pääsimme puomille. Puomin kontaktilla unohdin jälleen vaatia Artun tassut maahan. Muuri meni jälleen hienosti ja lähestyminen aa:lle tiukasta kurvista huolimatta hyvin. Aa:n alastulolla unohdin toppuutella Arttu ja Arttu tulikin alas parilla loikalla. Onneksi ei sattunut mitään. Edessä oli kaksi viimesitä aitaa ja ensimmäisen aidan Arttu kierti perässäni vasenta puolta. Käsky tuli ajoissa, mutta missä lie taas oli ohjaava käsi. Selvisimme aidasta uudella yrittämällä. Viimeinen aita meni hyvin ja sitten oltiinkin onnellisesti maalissa. Tuli vähän sekava selitys :D

Omaa pohdintaa: Käskyt tuli mielestäni tällä kertaa juuri ja juuri riittävän ajoissa, mutta joissakin kohdissa olisi saanut tulla aiemmin. Ohjaava käsi löytyi sillee haamuna, mutta siihen pitää kovasti panostaa, kun se meinaa kadota. Viimeiset aidatkin olisi varmasti mennyt paremmin jos se käsi olisi ollut selvemmin esillä. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen, kun kilpailu oli meille ensimmäinen ja koko päivän olin kainalot märkänä jännittänyt. Huh

Katso myös kisavideo (Kuvasi: Touho Häkkinen)

Kisojen kuvakansio löytyy täältä (Kuvat: Jere Keskiaho)

Mölliharkat

2008-02-13T13:09:00.002-08:00

Tässä tämän viikkon tiistain harkkojen rata sepustuksineen.

Olimme Artun kanssa jälleen möllitreeneissä tiistaina ja viimeisen kerran kunniaksi oli ns. leikkimieliset kilpailut. Rata oli aika lyhyt mutta haastavia kurveja löytyi. Aluksi tutustuimme hyvin rataan. Varsinkin alussa ja lopussa olevat aidat vaati hienoista mietintää.

Ensimmäisellä suorittamalla rata meni suht ok. Otin Artun luoksekutsuna esimmäisen aidan yli ja siitä sitten ohjasin sueraavalle aidalle. Ohjasin arttua esteiden vasemmalta puolelta. Hienosti meni pituus ja puomikin. Aidoille otin valssin ja siitä putkeen. Ekalla aidalla Arttu tiputti poikkipuun, mutta toinen meni hyvin. Putkeen lähettämisen jälkeen minä kirmasin tolppien oikealle puolelle odotamaan Arttua. Niillä minä sanoin väärään käskyä jonka seurauksena Arttu haukahti minulle..oli muuten eka kerta radalla. Päästiin silti puhtaasti loppuun asti. Toiseksiviimeisellä aidalla Arttu juoksi mun perässä aitojen välistä, mutta korjasimme tilanteen ja päästiin loppuun asti.

Kouluttaja kehoitti minua ottamaan vähän hitaammin ja ottamaan käskyt ajoissa, koska tiukkojen kurvien takia koiran hankala tietää mihin pitää seuraavaksi mennä.

Saimme kaikki koirakot ottaa rataa vielä usempaan kertaan. Aina pitää vähän säätää ja hioa jotain kohtia. Minä yritin hillitä itseäni ja vauhtiani:). Arttu vetää puomin ihan kunnon rullauksella, mutta hienosti himmaa loppuun. Mukavasti saatiin menemään aidat. Myös lopussa oleva aitakuvio. Kivaa oli.

Oli yllättynyt, että Arttu meni pituuden kunnolla, kun on ollut tapana rynniä sen yli. Keppejä pitää kovasti harjotella.Yksittäisinä esteinä meillä oli putki, pussi, keinu ja aidoista muodotettu neliö. Näitä sai jokainen tehdä yhdessä tai erikseen. Kaikki meni ihan hyvin. Aitoja tahkosimme vaikka mistä suunnasta ja tosi hienosti Arttu seuraa käsien liikkeitä. Sai tehdä vaikka millaista kiemuraa. niin aina tuli koira perässä :D

Kertomusta viime viikon ja eilisen agilityharkoista

2008-02-06T00:20:00.000-08:00

Nyt mekin päästään oikein kuvilla havainnoillistamaan, kun ei tästä muuten tajua kohta itsekkään mitään. Iso kiitos Ismolle avustamisesta. Nyt osaa jo itsekkin tehdä rataa :D. Radai ei ole mitenkään oikeissa mittasuhteissa. Pienet hauskat koirantassut näyttää mistä rata alkaa ja mihin loppuu. Ja tietenkin numerot opastaa.

Tässä kahden viikon harkat

JATKO II

Viime viikolla saatiin ohjata harkoissa ihan kunnolla. Radassa oli esteitä yhteenä 17. Varmaan pisin mitä meillä on ollut ikinä. Rata oli aika tiivis joten piti nopeasti olla aina seuraavaa tilannetta miettimässä. Alussa oleva rengas meni ok, mutta varulta olimme teipanneet sen sivuilta umpeen kirkkaalla teipillä. Renkaan jälkeen oli tiukka kurvi aa:lle ja meni vallan aivan hyvin. Minä lähdin ohjaamaan renkaan oikealta puolelta ja pysyin myös aa:n oikealla puolella. Aa:n lopussa olevalla kontaktilla vahdistettiin odottamista. Seuraavaksi oli vuorossa kaksi aitaa takaakierrolla ja siitä pöydällä. Arttu haki hienosti paikkansa pöydältä ja jäi sinne makaamaan.

Putkeenlähetys menee mukavasti. Arttu menee putkeen yleensä mielellään tai joskus sen päällä :D. Putkesta ulos tultaessa minä kerkesin kerrankin tekemään "mäkelät". Jeeeeeee! Arttu kun on yleensä liian nopea. Putken jälkeen oli aitoja ja ohjasin Artun niille tietenkin aitojen vasenta puolta. Nekin meni ihan ok. Kunhan minä muiostan käskyt ajoissa.

Aitojen jälkeen tuli jälleen tiukka uukkari ja takaisin aa:lle jonka jälkeen putkeen. Putken jälkeen ohjasin Artun sen vasemmalta huolelta aidalle, sitten aitojen välistä luokse veto ja sylikäännöksen kautta taas aidalle. Loppuun hurja kolmen aidan kiri. Ainakin Arttu kirittää.

Yksi virhe minulle tuli, kun lopussa olisi pitänyt olla kolmen aidan sijasta aa, mutta unohdin radan..ei kerrota Artulle.

Viikon kevennys: Kati sanoi, että minä hypähdän itsekkin aina, kun huudan esim "aita". Yritän karsia tämän itsestäni. Mahtaa olla idiootin näköistä.

Harkkojen lopuksi meillä oli vielä juoksurata. Kumpikin sai paahtaa täysillä. Minä ohjasin siten, että pysyin koko ajan esteiden vasemmalla puolella. Melko alussarengas oli rengas, josta Arttu sitten halusikin hypätä sivusta, mutta ei kokeillut, kun kerran mosauttaa sivusta teipin läpi ja se oli sitten siinä. Arttu on onneksi sen verran reipas, että kyseistä toimenpidettä uskalsi koittaa. Herkempi olisi saanyt skaalin teippiin tömättyään. Renkaan jälkeen oleva putki ja aita meni hyvin. Muurilla oltiin taas yhdessä sumpussa tiukan kurvn takia, mutta saatiin se kuitenkin sujumaan. Aidat meni kohtalaisesti. Arttu halusi taas kiertää niitä minun puoleltani. Lopuksi saatiin ihan hyvä suoritus ja jälleen tiukka kurvi aa:lle johon rata sitten loppuikin. Irtautumista pitää kovasti harjoitella mm. aidoista väsätyllä suoralla.

VIERAILULLA MÖLLIRYHMÄSSÄ
Tällä viikolla pääsimme kokeilemaan mölliryhmää. Jatko 2 kouluttajamme Kati tarjosi omaa vuoroaan halukkaille ja me päätimme ottaa ne vastaan. Ensi viikolla pääsemme myös.

Minä taas pähkäilin miten lähtee homma sujumaan. Oli aika nopeatempoinen ja suht vaikea rata ja piti hyvin miettiä eteenpäin, että mitäs seuraavaksi.

Ohjasin niin, että esteet jäivät vasemmalle puolelleni. Ensimmäinen aita ja aa meni normaalisti. Minä säädin jälleen putkella, kun välillä emmin että tuleeko Arttu takaisin. Vanha tottumus aiemmasta elämästä. Putkeen lähettämisen jälkeen minä oli vastassa odottamassa Arttua ja kouluttaja neuvoi, että koira kannattaa ohjata oikealla kädellä aidalle vaikka itse juoksinkin sitten aidan ja puomin oikeaa puolta. Puomin kontaktille Arttu liimaantui taas hyvin. Siitä sitten jatkoimme aitojen kautta . Arttu tosin olis halunnut mennä taas aa:lle. No aa:n alla olevaan putkeen päästiin loppujen lopuksi aitojen jälkeen kiljaistun "tässä" käskyn ja tiukan kurvin kautta. Edessä olevaa aita-putki-aita yhdistelmää tahkottiin jonkin aikaa, että minä uskalsin oikaista tarpeeksi ajoissa niin paljon, että kerkesin tehdä valssin jäkimmäisen aidan jälkeen. Louksi hjasin Artun maaliin siis esteiden vasenta puolta.Toinen rata oli lyhyt issä oli alussa kaksi aitaa takaakierrolla. Meni hyvin ja myös putkeen Arttu meni jouhevasti. Putkelta taas tiukka käännös kepeille. Keppejä tahkottiinkin sitten useampaan kertaan. Saatiin ihan puhtaitakin tuloksia, mutta pitäisi saada kunnolla häivytettyä se kädellä ohjaaminen.
Lopuksi oli vielä ns. irtoamisharjoitus, jota en jaksanut enää piirtää. Oli siis aivan suora pätkä jossa pussi ja neljä aitaa. Pussi menee meillä aina hyvin, mutta jälleen aidoissa oli sitä, että Arttu kiertää niitä minun puoleltani..pöh. Harjoitusta harjoitusta.

Uusi agilityviitta koettiin todella hyväksi. Kuva myöhemmin.

Enkä jaksa oikolukea enää...niin

Agivääntöä ja juoksusäätöä

2008-01-29T01:32:00.000-08:00

Pohdintoja viime torstain agiharkoista. Meitä oli paikalla jälleen vain kaksi koirakkoa joten aikaa oli yllin kyllin, mutta Artun mielestä kaverilla oli alkamassa juoksut joten oli aika taitolaji saada Artun huomio maasta itseensä. Namia kun antoi, niin ne syljettiin pitkin kenttää yms.

Yksittäisinä esteinä meillä oli AA ja sen alla uun muodossa oleva putki. Tarkoituksena oli harjoitella sekä putkeen, että AA:lle ohjausta kaikilla mahdollisilla tavoilla mitä mieleen tuli. Meillä tämä harjoitus meni totaalisesti reisille hajujen vuoksi. Yhden onnistuneen suorituksen jälkeen sitten lopetimmekin koko säätämisen :).

Pitkällä radalla sitten harjoittelimme sylikääntöä. Sitä meille ei ole koskaan aiemmin tullutkaan vastaan, mutta oli ihan helppo juttu. Rataa pidensimme vähitellen ja lopussa rata koostui pisimmillään neljästä aidasta, keinusta, aidasta, pussista, neljästä aidasta, putkesta ja aidasta. Aika hyvin meni kokonaisuudessaan ja minäkään en ollut ihan totaalisen sekaisin koko aikaa. Kerran Arttu vetäisi keinulle todella vauhdilla, mutta ei ollut tästä moksiskaan. Muissa suorituksissa jaksoi tosi hienosti himmailla vauhtiaan ja hakeutui kontaktipinnalle etutassut maassa. Kerran minä kämmäsin putkelle mennessä ja kiljuin ilmoille kaikki P:llä alkavat käskyt. Ups. Arttu tästä säädöstä huolimatta hoiti homman kunnialla loppuun. Taisi osua ohjaus kohdalleen.

Päivän valssit meni oikein hyvin..kerrankin.

Onneksi on tullut paljon myös sellaisia ratoja joissa minäkin pääsen juoksemaan ihan kunnolla. Kehittyy sitten samalla sekin puoli ja pitkistä radoista saa tuntumaan sitten myös sinne tulevaiduuteen jos suihkin vaan mölliryhmään pääsemme :)

Maahan menoa ja pakittamista jälleen

2008-01-21T12:20:00.000-08:00

Tänään sitten oltiin toisen kerran tokoilemassa. Alussa olimme taas kaikki koirakot rivissä ja otettiin viimeviikkoiseen tapaan jälleen tämä lähestymisharjoitus jossa koiran tulee katsoa ohjaajaa lähestyvästä vieraasta huolimatta. Arttu oli jälleen hienosti katsekontaktissa minuun ja vilkaisi vain kerran nopeasti kouluttajaa. Samaten silloin, kun kouluttaja varovasti kosketti Arttua. Hienosti meni.

Maahan menoa ja maassa makaamista harjoittelimme jälleen kahdessa ryhmässä. Aluksi menimme riviin ykköset ja kakkoset vastapäätä toisiaan. Aluksi harjoittelimme jälleen maahanmenoa kukin kohdillamme noin minuutin verran. Seuraavaksi otimme kaksi minuutin pätkää jossa etenimme vähitellen toista ryhmää vastaan. Me etenimme periaatteella: Askel, maahan, peruasento, askel, maahan, peruasento.. Oli ihan hauskaa vaihtelua ja Arttu jaksoi keskittyä eikä tarttenut kauaa maata kerrallaan lumihangessa.

Seuraavaksi ryhmissä jokainen koirakko sai tehdä vuorollaan kolme minuutin mittaista pätkää koirakon tason mukaisia maahanmenoharjoituksia. Muut ottivat aikaa, laskivat kertoja ja tarkkailivat virheitä.

Ensimmäisen pätkän aikana harjoittelimme ihan vain perusasennosta maahanmonoa ja taas takaisin peruasentoon. Hienosti meni muuten, mutta välillä Arttu ei oiken halunnut nousta takaisin perusasentoon. Johtu ehkä siitä, että en istuessa palkannut joka kerta. Tätä pitää muistaa vahvistaa.

Toisen pätkän harjoittelimme samaan tyyliin, mutta lisäsimme hieman nopeutta, että saamme useampia suorituksia aikaan. Mukavasti sujui.

Kolmannella yrittämällä keskityimme sitten keston lisäämiseen noin kahdeksaan laskien ja sitten vapautin vasta.

Paikalla oli tosi paljon hajuja ja niitä Arttu vähän innostui kyttäämään. Huomiota sai herätellä, kun mies unohtui nuuskuttelemaan lunta.

Kaikki jotka osaavat mennä perusasennosta maahan saivat läksyksi harjoitella makaamisen kestoa.

Illalla vielä harjoittelimme kotona pakittamista. Viikolla asia ei oikeastaan edistynit, kun emäntä taisi olla laiska ;). Nyt sitten kuin taikaiskusta Arttu rupesi luopumaan enemmän ja ottamaan vähitellen pikkuisen pakkia. Nopeasti tuli jo pirteitä peruutuspomppuja pakki-sanan kuulemisesta. Jee.

Ulpulla myös siirryttiin luopumalla opettamiseen. Edellinen ei tuottanut tulosta. Vähitellen. Ulpu on vähän hitaampi näissä jutuissa.

Agilitysäätöä

2008-01-18T15:09:00.000-08:00

Päästiin taas ison joulutauon jälkeen takaisin agilitykentälle. Yhden kerran missasimme minun tyhmyyttäni, kun luulin, että vielä on tauko ja toisen kerran töitteni vuoksi.

Harjoituksissa meitä oli jälleen vain kaksi koirakkoa. Oli ihan mukavasti aikaa jauhaa ratoja. Niitä oli kolme erilaista. Radoilla oli rengas, putki, aitoja ja puomi. Näitä sitten mentiin vähän joka suunnasta ja ees ja taas. Noin 7-8 estettä kerrallaan.

Artulla tuottaa ongelmia enää oikeastaan rengas. Ensi kerralla kelmutamme renkaan sivuilla olevat aukot ja harjoittelemme ahkerasti kotona. Puomilla Arttu sai todella paljon kehuja. Menee hienosti ja ehdottomasti täysiä, mutta rupeaa heti alastulolla hidastamaan ja pysähtyy kontaktille. Nyt sitten hiotaan vielä kontakti paikkaa (etutassut maassa), ettei myöhemmin tulisi mahdollisia ongelmia kyseiseen kohtaan. Kerran Arttu odotti palkkaa niin innolla, että tippui puomilta alas..hih. Kouluttajalta saatiin puomikehuja.

Muulla radalla Arttu meni oikein hienosti. Arttu keskittyy ja kuuntelee minua muiden koirien läsnäolosta huolimatta (vaikka ihanaa Alberttia pitikin välillä kyttäillä). Lähinnä kaikki kämmäykset sattuukin sitten minun johdostani. Yksi hankala kohta oli suora putki jonka jälkeen oli aita kaartaen hivenen oikealle. No minä taulapää unohdan aina huutaa aita-käskyn tarpeeksi ajoissa. Joka ikinen kerta...lahopää. ja sen myötä Arttu kiertää aidan minun puoleletani (oikealta). Saimme kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvän suorituksen tähänkin kohtaan..jee. Aidat menee oikein hyvin jos vain ohjaukseni sujuu kunnolla. Enää ei ole ilmennyt aitojen alitusta.

Yhden ihan uudenlaisen "tanssikuvion" opimme myös. Eli Minä lähetän Artun putkeen. Juoksen suoran putken vasenta puolta kohti suoraan edessä olevaa aitaa (oikea käsi ohjaa). Vähän ennen aitaa teen valssin siten, että ohjauskädekseni vaihtuu vasen käsi ja peruutan niin kauan, että aita jää nyt vasemmalle puolelleni. Kun Arttu kerkeää aidan yli, niin lähdemme takaisin tulosuuntaan ja suoraan puomille jota ennen teen takaaleikkauksen, niin että olen jälleen Artun vasemmalla puolella. Myös takaaleikkaus sujui hyvin ainakin tässä tilanteessa. Sekava selostus ;)

Irtoesteinä harjoittelimme keppejä. Ne meni tällä kertaa ihan yllättävän hyvin ja Arttu ei ruvennut niillä liian vilkkaaksi. Joskus kepeillä se on tarjonnut ties mitä liikkeitä, kun en ole tarpeeksi ymmärrettävästi "selittänyt" hänelle mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ainakin minä olin ihan hyvin juossut nuiden harjoitusten jälkeen. Artulle se taisi olla vain pikku spurttailua.

Lopuksi kouluttajamme sanoi, että seuraavaksi mölliryhmään, että saadaan kokemusta pitempiin ratoihin. Sinne on kuulemma turha jäädä tahkoamaan. Heti kuulemma saamme jatkaa kilpailusuuntaan.

Välissä kentällä oli hyvä harjoitella tokoa. Tilanne oli eri kuin kotona ja häiriötekijöitä oli hivenen. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että Artun maatessa minä käyn noin viidentoista askeleen päässä ja palaan takaisin. Hienosti Arttu jaksaa odottaa. Vielä pitää vahvistaa sitä, että Arttu ei nouse ylös heti, kun palaan takaisin sen vierelle. Vapautus tapahtuu siten, että palkkaan Artun siitä, kun se ei ole noussut, sitten vasta pyydän istumaan ja lopuksi vasta vapautan. Myös maahanmenon nopeutta olemme pyrkineet harjoittelemaan. Kunnon Maahanmenosulkeiset meillä.

Pakki päälle

2008-01-15T03:32:00.000-08:00

Päivällä rupesin heti urheasti työstämään eilen saatuja läksyjä ja vähän myös ensi viikon uutta aihetta. Artun kanssa harjoittelimme maahan menoa ihan sisätiloissa (illalla sitten ulkona). Otin etäisyyttä seitsemän askeleen verran ja pari kertaa toistin tämän. Hienosti jaksoi odottaa, mutta kotona kaikki käykin aina helpommin.

Aloittelimme harjoittelemaan vielä peruutusta joka on opettelussa ensi viikolla harjoituksissa. Eilen Sami neuvoi, että koiraa voi opettaa peruuttamaan useallaa tavalla. Tässä kolme tapaa:

Tapa 1. Valitse sopiva käsimerkki (esim. kämmen pystyssä) ja odota sitten kämmen pystyssä, että koira tarjoaa oikeaa liikettä. Palkkaa heti pienestäkin oikeaan suuntaan menevästä eleestä. Myöhemmin voi liittää käskyn.

Tapa 2. Tätä voi käyttää enemmänkin muiden vahvistamiseen. Heitä namia seisovan koiran rinnan alle, niin, että koira joutuu hivenen ottamaan pakkia saadakseen namin. Kehu, kehu ja kehu.

Tapa 3. Luopuminen. Kumarru koiran eteen ja pidät namia nyrkissä. Aika iso osa koirista varmaan yrittää namia nyrkistä nuolemalla tai tassulla. Ideana on, että koira saa namia heti, kun se luopuu tästä yrityksestä, esim. ottaa vaikka pienen loittonevan liikkeen eikä keskity enää käteen.

Vinkki: Näissä oivana apuna toimii naksutin, mikäli sellaista on tottunut käyttämään.

Artun kanssa rupesimme harjoittelemaan temppua tavan kolme mukaan. Pystyssä oleva kämmen on meillä jo käytössä muissa touhuissa, niin en keksinyt toista hyvää käsimerkkiä. Arttu kyllä tajusi aika äkkiä idean. Pitää muistaa joka päivä harjoitella vähäsen.

Myös Ulpu pääsi harjoittelemaan peruuttamista. Sanoinkin eilen Jonnalle, että Ulpu lyö pakin todennäköisesti heti päälle jos nostaa kämmenen pystyyn. Ja niinhän siinä kävi. Ulpu tarjosi pakkia heti ensimmäisenä :). Taitaa olla lahjakkuus peruuttamisessa.

Ihan hyvä, että kumpikin koira oppii kyseisen liikkeen erillä tavalla. Artulle ajattelin liittää käskyn ja Ulpulle koetan jos riittäisi pelkkä käsimerkki.

Tokosta kaikki lähtee

2008-01-14T13:50:00.000-08:00

Tänään siis oli ekat harjoituksemme Jyväskylän tokokerhossa, jonne Jonnan houkuttelemana hivuttauduimme. Ihan mukavasti ilta meni, vaikka minä menin paikalle lähinnä kauhunsekaisena. Arttu oli yllättävänkin kuuliainen, vaikka paikalla oli pääasiassa vieraita koiria (+Jasu, Jane ja Vieno). Vieraat koirat eivät Arttua kovinkaan paljoa kiinnostaneet. Ryhmä oli mukavan pieni ja teimme harjoituksia kahdessa ryhmässä siten, että kummassakin ryhmässä oli vain yksi koira kerrallaan harjoittelemassa. Muut koirat odottelivat autoissa sillä aikaa.

Ihan ensimmäinen harjoitus oli luoksepäästävyys. Muut olivat sitä edellisellä kerralla harjoitelleet (me tultiin siis kesken kauden mukaan kyseiseen ryhmään). Tässä harjoituksessa oli kaikki koirat mukana. Jokainen pyyti koiransa sivulle perusasentoon. Harjoituksen ideana oli, että kouluttaja kävelee kohti koirakkoa. Koiran tulee olla katsekontaktissa ohjaajaansa ja ei saisi vilkuilla lähestyvään kouluttajaan tai käyttäytyä aggressiivisesti. Jos koira vilkaisee kouluttajaa, niin kouluttaja pysähtyy. Koira on katsekontaktissa ohjaajaan, niin silloin se saa palkkaa. Tästä voidaan päätellä kumpaan vaihtoehtoon koira päätyy todennäköisesti.

Meillä kyseinen harjoitys meni hienosti, vaikka oltiin ihan kylmiltään liikenteessä. Saatiin kehuja kouluttajalta. Arttu vilkaisi vain kerran nopeasti lähestyvää kouluttajaa ja odotti nätisti silla ihania nakin paloja. Kouluttaja kumartui Artun luokse ja Arttu nopeasti nuuhkaisi tulijaa ja se siitä.

Päivän varsinaisessa harjoituksessa harjoiteltiin paikallaanoloa maaten. Koira pyydettiin perusasentoon ja siitä maahan. Jokaisen tuli tehdä harjoitusta viiden minuutin ajan ja tehdä harjoitus oman koiran tason mukaan. Artun kanssa aluksi harjoiteltiin, että Arttu makasi sivullani. Välillä tuli ylösnousuja, mutta pääasiassa malttoi olla alhaalla. Palkkasin Arttua maahan. Välillä koetimme vaikeuttaa harjoitusta, niin että kävelin itse muutaman metrin päähän palasin, palkkasin, pyysin istumaan ja vapautin. Hienosti Arttu odotteli. Kotona, kun ollaan vastaavaa harjoiteltu, niin Arttu pysyy yleensä vaikka maailman tappiin asti paikallaan, mutta en kuitenkaan vielä tohtinut lähteä kovin kauas uuden tilanteen vuoksi ja parempi aloittaa vähitellen.

Kotona viikon aikana jokaisen tulee työskennellä harjoituksen keston parissa. Kellottaa aikaa tai laskea askelia, jotta voi myöhemmin vähitellen vaikeuttaa harjoitusta. Saimme läksyksi harjoitella myös käskyn läpi tehoa, että koira menisi ekasta pyynnöstä haluttuun asentoon.

Onneksi Arttu on yhteistyökykyinen kaveri